Katsottiin viime viikolla paikkakorttien kirjoittamisesta tutun ystäväni kanssa hääkuviamme. Ystäväni suuri huolenaihe oli, että "Miten ihmeessä tuollainen puku pysyi päällä? Kun eihän siinä ole hihoja!". Vakuuttelin, että kyllä se pysyi, kun oli vaan hyvät alusvaatteet alla ja puku kursittu kohdilleen ompelijalla. :D
No, se olisi kyllä ollut vakavaa, jos puku ei olisi pysynyt päällä hääpäivänä. Mutta eipä hääpäivässä muuta vakavaa sitten olekaan jos ei lasketa vihkimistä lukuun. Minun oli tarkoitus kertoa asioista, jotka menivät hassusti häissämme, mutta intouduinkin kirjoittamaan hieman syvemmin siitä, miten häitään suunnittelevia morsiamia ja sulhasia saatetaan pitää vakavina tosikkoina. Olisi kiva lukea teidän, niin rouvien kuin morsiamien kokemuksia aiheesta. Mutta niistä hassusti menneistä asioista ehkä sykähdyttävin oli pieni tulipalo heti hääjuhlan aluksi, kun yksi lapsivieraistamme onnistui sytyttämään bingolappusen kynttilän tulessa. Kun astuin juhlatilaan, näin vain kuinka tulessa oleva lappunen lensi kaaressa lattialle. :D
 |
| kuva |
Tulevan ammattinikin puolesta osaan olla hyvinkin pikkutarkka ja pidän aikatauluttamisesta sekä erilaisten listojen pitämisestä. Lisäksi minulla on aina ollut vahva maku ja fiilispohja, joka kertoo minulle hetkessä, mikä on oikea vaihtoehto. Noh. Häitä järjestäessä nuo piirteet näyttivät ilmeisesti siltä, että olin täysin höpsähtänyt ja sairaalloisen tarkka. Perusteluksi ei riittänyt se, että listoilla, aikatauluttamisella ja kiireettömällä tekemisellä on tarkoitus helpottaa omaa tekemistä.
Samaan aikaan kun olen saanut kuulla, miten hyvin häissämme kaikki hommat pelasi, olen saanut myös kuulla ihmetystä, että miksi näimme niin suuren vaivan yhden päivän eteen. Tämä siitä huolimatta, että mielestäni pidin hääjärjestelyistä valittamisen minimissä ja pidin huolen siitä, että en pidä kummemmin ääntä häistämme.
Minusta on todella sääli, jos ihmiset näkevät minut ja muut morsiamet/sulhaset turhamaisina prinsessoina, jotka eivät välitä muusta kuin häistään. Häiden, kuten ylipäätään juhlien järjestelyssä nyt vaan sattuu olemaan aika iso työ, joten ei ole todellakaan ihme, jos välillä alkaa stressitasot nousta. Itselläni ja miehelläni oli koko suunnitteluprosessin ajan sekä toteutuksen ajan ajatus, että vaikkakin kyse on tärkeästä päivästä, johon haluamme panostaa, ei se ole kuin yksi päivä. Ilmeisesti sitä on automaattisesti bridezilla, jos nauttii häiden suunnittelusta ja on tarkka, millaiset häät järjestää.
Näin lähes kolme kuukautta häiden jälkeen on entistä selvempää, että päivä oli erittäin tärkeä ja kaiken panostamisen arvoinen. Selvää on myös se, ettei häät ole niin vakava asia. Koruton maistraattivihkimisemme harmaana ja sateisena päivänä on tärkeämpi kuin hääjuhlapäivämme, vaikkakin toki hääjuhlapäivänämme saimme juhlistaa onneamme läheistemme kanssa. Samoin hääpäivää tärkeämpää on arki, jossa on korostunut turvallinen tunne siitä, että sydämen koti on löytynyt. Hassun vakavaa on se outo, uudenlainen uskallus ja varmuus elää ja yrittää, jota puolisoon sitoutuminen on tuonut.
No joo, emmehän me olisi jaksaneet kaikkea tätä häähulinaa, jollemme olisi ottaneet hommaa vakavasti. Tarkoituksenani taitaa olla sanoa, että vähän pitää ottaa vakavasti, muttei liian. :)
Itselläni taisi olla stressitasot korkeimmillaan hääviikon aikana. Jopa siinä määrin, että kiire veti kroppani ihan jumiin. Muistan huutaneeni kuin pieni sika, kun äitini yritti pari päivää ennen häitä hieroa jumiutunutta selkääni. Muistan vain pakonomaisesti ajatelleeni, että EN VOI olla näin jumissa omissa häissäni. Miten tanssin valssin? No ne jumit sulivat pois, kun viimeisinä päivinä ymmärsi, että aikaa on enää rajallinen määrä jäljellä ja kaikkeen en enää pysty. Hääpäivänä keskityinkin sitten jännittämään hääpäivää yleensäkin, joten yksityiskohdat unohtuivat aika pitkälti. Millään ei ollut enää väliä, kun päivä oli muutoin niin täydellinen. :)
VastaaPoistaJa kyllä, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että häiden järjestäminen on niin iso homma, että välillä pikkutarkkuus ja liiallinen pedanttius ottavat vallan. Se on ikään kuin ylikompensaatiota sille ymmärrykselle, ettei kaikki ole hallittavissa näin isoissa suunnitelmissa. Se on ihan ookoo niin kauan, kun ei päästä stressiä kasvamaan liian suureksi, kuten selkäjumeiksi. ;)
Hyvin sanottu, että pikkutarkkuus on ylikompensaatiota sille, ettei kaikki ole hallittavissa näin isoissa suunnitelmissa. :) Ja toki sekin, että netti varsinkin on sellainen aarreaitta ideoita häihin, että on todella helppo ínnostua vaikka ja minkälaisista, pienistäkin yksityiskohdista. Häistä stressaaminen liittyy varmasti myös siihen, että ollaan ottamassa iso askel ja sitoutumassa kumppaniin, on vain helpompi purkaa jännitys vaikkapa pöytäkoristeista stressaamiseen.
PoistaTämä on jotenkin inhottavan kuuloinen lause, mutta valitettavasti se on totta: Ymmärrät sitten kun itse olet siinä tilanteessa. Jo häiltään juhlineilta sain tukea, rauhaa ja ymmärrystä, mutta parilta taholta kommentit olivat juuri tuota luokkaa. Olen hyvin samanlainen kanssasi ja kun jotain tehdään niin tehdään se sitten kunnolla ja tarkasti. En jättänyt mitään sattuman varaan (paitsi sen sään) ja minulla oli paljon helpompi olla kun tiedän että kaikki tietävät hommansa.
VastaaPoistaOnneksi on nämä blogit, missä voi sitten ihan vapaasti "hössöttää", sääli kuitenkin on se että osa pitää hääblogin pitämistä bridezillamaisena toimintana. Omien häiden hypetyksenä. Äh, ei voi kaikkia miellyttää.
Se on muuten totta itsenikin kohdalla, että häitään jo juhlineet tai suunnittelevat ymmärsivät ihan eri tavalla. Ilman näitä blogeja olisi saattanut stressata vielä enemmän! Bloggaamisen kautta kun sai mahtavaa vertaistukea. Osittain tuonkin takia en kertonut kellekään blogistani, jottei tarvitsisi siitäkin kuunnella ikäviä kommentteja. Näinhän se on ettei voi miellyttää, toivoisi vain ettei niinkin "herkässä" asiassa kuin häiden järjestelyssä lytättäisi ketään vaan pidettäisiin omat negatiiviset ajatukset ja päivittelyt omana tietonaan ja annettaisiin hääparin keskittyä häihinsä. :)
Poista