On minulla aikamoinen veli, kun tällaiset upeat kyltit suunnitteli ja toteutti häitämme varten. Hänen vaimonsa nauroi ihmetelleensä, että miksi veljeni on ostanut kasan timanttitarroja. No, opasteita varten tietysti! :D Kunhan joskus muutamme kerrostalosta matalampaan majaan, yksi näistä opasteista koristaa pihaamme aivan takuuvarmasti.
Kaikki muut kuvat Mika Martikainen, ethän kopioi!
Hääjuhlamme piti siis alkaa kello 15, mutta ihan niillä lyömillä ei päästy aloittamaan, sillä vieraiden kuljetttamisessa ylös menikin hieman pidempään. Oikeastaan aloituksen myöhästyminen oli hyvä asia, sillä alkuhetkessä ei mennytkään niin kauaa kuin olin ajatellut. Jännitys nousi pintaan siinä vaiheessa, kun me mieheni kanssa istuimme sisällä odottamassa ja kuulimme, kuinka vieraita alkoi saapua pihalle.
Sydämen tykytyksiä aiheutti sekin, kun kaaso sanoi, että ainakin kaksikymmentä vierasta puuttuu. Hän oli päätellyt näin, koska vieraille jaettuja nenäliinapaketteja oli jäänyt reilusti yli. Minä siinä sitten mietin, että ei ole todellista. No onneksi ei loppujen lopuksi ollutkaan. :D Viimein kaaso sanoi, että kaikki ovat paikalla ja voidaan aloittaa. Juhlatilan sisäänkäynnin luona yritimme kuunnella, milloin sellisti aloittaa soittonsa ja saamme marssia vieraidemme eteen.
Voi luoja sitä minun pillityksen määrää! Itse vihkitilaisuudessa toukokuussahan en itkenyt ollenkaan, mutta nyt kaikkien rakkaiden vieraiden näkeminen ja ystäväni soittama sellomusiikki veti minut herkäksi. Kyynelehdin ja yritin olla näyttämättä rumalta. Sisäänastelun jälkeen isäni lausui Stam1nan Murtumispiste-kappaleen hieman muokatuilla sanoilla. Sekin oli niin upea ja tunteellinen hetki.
Sen jälkeen sellisti soitti You raise me up-kappaleen ja voi hyvä tavaton, miten hyvin se sopi juhlamme miljööseen!
Alkuhetken lopuksi bestman piti lyhyen puheen, jossa kertoi lapsuudesta asti jatkuneesta ystävyydestä mieheni kanssa sekä mainitsi muutamista käytännön asioista juhlaan liittyen. Sen jälkeen kasasimme vieraat yhteen läjään ja otimme yhteiskuvan. Terälehtien heittokuvasta olemme teettäneet ison kuvan kotimme seinälle, ja siinä kuva kieltämättä pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun kaikki vieraat näkyvät kunnolla.
Miten ihanalta näyttää tuo terälehtisade! Olen samanlaista haaveillut omiini ensi kesänä vietettäviin häihin ja olisikin mukava kuulla kokemuksia. Menittekö perjantairuusu-linjalla, eli kuivattelitteko terälehtiä vai ostitteko tuoreet ruusut? Paljonko varasitte lehtiä?
VastaaPoistaKiitos inspiroivasta blogista, olen löytänyt monta hyvää ideaa omiinkin juhliin! :)
No nih, ja heti kirjoitettuani tuon kommentin siirryin postaukseen, jossa kaaso taisi napsia tuoreista ruusuista terälehtiä irti juhlapäivänä. :D Päädyitte siis käyttämään tuoreita kukkia? Kokeilitteko kuivattamista?
PoistaKiitos ihanasta kommentistasi! :) Käytimme terälehtisateessa sekä tuoreita että kuivatettuja terälehtiä. En osaa arvioida paljonko ehdimme kuivatella perjantairuusuja, ehkä noin puolen vuoden ajan. Lisäksi kaaso nyppi neljänkymmenen ruusun (Reilun kaupan ruusuja) terälehdet. Teimme nimittäin testin, ja päädyimme siihen, että parhaan lopputulon saa yhdistelemällä kuivia ja tuoreita terälehtiä, sillä ne leijuvat maahan eri tahtia. :)
PoistaKiitos vastauksestasi! Enpä hoksannut ajatellakaan, että kuivatut ja tuoreet terälehdet tosiaan leijailevat maahan eri vauhtia. Täytyypä laittaa vinkki korvan taakse :)
Poista