Save the date - Sneak peek!

Ollaan tässä sulhon kanssa yritetty vääntää save the date-kortteja kuosiin ja ajattelin antaa teille vähän esimakua. :)

Sellaista meininkiä! :)

Onko hääpuvusta tullut liian iso juttu?

Täällä puhuu morsian, joka kokee, että sisuksissa alkaa nousta kapina. Tai sitten olen vain ihan ulalla, mitä haluan. Minulla on nimittäin hieman ristiriitainen suhtautuminen hääpukuihin tällä hetkellä. Luulin jo tietäneeni mitä haluan. Alkuperäinen budjetti oli 1500 euroa, mistä laskin sitä 1000 euroon. Tällä hetkellä haaveilen, että puku löytyisi vaikkapa alle viidensadan.

kuva

Korostetaanko sen oikean löytymistä liikaa? Mietitäänpä lempivaatteitani (collegehousuja ja hupparia). Ne on pistänyt silmiin vaatekaupassa, kirpparilla tai nettikaupassa, mutta harvan kohdalla on tullut tunnekuohu vaikka vaate tuntuu omannäköiseltä ja hyvältä. Kertaakaan en ole itkenyt sovituskopissa! :D Pitäisikö siis hääpuvun aiheuttaa sellainen fiilis? Toki hääpukun liittyy suuria odotuksia ja suurta tunnelatausta, mutta onko tämä sen oikean löytyminen vain hääpukuliikkeiden ja -valmistajien juoni tehdä vaatekaupasta elämysbisnestä, jolloin parin extrahuntin maksaminen ei tunnu pahalta?

Uskon kyllä, että hääpukua sovittaessa moni kokee varmuutta ja liikutusta, kun löytää sen itselle sopivan yksilön. Hääpukuun latautuu erilaisia odotuksia kuin perusvaatteisiin. Silti vierastan, että hääpuvusta tehdään liian pyhä. No okei, itse en kuitenkaan haluaisi käytettyä hääpukua.

kuva

Vaikka pitäisi vain ajatella itseään, niin kuinkahan moni morsian voi vilpittömästi vannoa, ettei mielessä ole käynyt mitäköhän vieraat ajattelee puvusta? Tai sulhanen, äiti ja anoppi? Ja tässähän se minun akilleenkantapääni on, en tiedä onko minulla rohkeutta poiketa muotista enkä edes tiedä haluanko. Silti pieni kapinallinen sisälläni huutelee, että ei valkoista pitkää pukua, vaan kunnon rokkipläjäys! Okei, kyllähän morsiamen pitää näyttää itseltään.

Minä rakastan hienoja mekkoja eikä juhlavaatteisiin pukeutuminen tunnu minusta yhtään tukalalta. Miksi sitten yksi hääpuku tuntuu niin ylitsepääsemättömältä? Löytyisikö ratkaisu puvun teettämisestä?

kuva

Yhdeksän kuukauden odotus

Tällä hetkellä odotan malttamattomana, että postimies toisi tilaamani mekon lauantain keikkaa varten. Miten voikin olla, että juuri tänään posti on useamman tunnin myöhässä! Aakh. :D

kuva

Otsikko ei viittaa vauvoihin vaan lähestyviin häihin. Okei, vähän huijaan, koska aikaa on reilu yhdeksän kuukautta. Mutta silti, miten voikin aika sujahtaa näin nopsaan? Olen laatinut kuukausiaikataulun exceliin ja lahjakkaasti onnistunut laistamaan siitä. Muutenkin rakastan taulukoita, ja olen tehnyt niitä vieraslistasta, osoitteista ja budjetista. Työn alla on biisilista. Täällä järjestelin, mitä on tehtynä, tekemättä ja osittain tehtynä. On aika katsoa lista uudelleen läpi.

DONE:
Catering on varmistunut. Peruin alunperin varaamani pitopalvelun, kun päädyimme toiseen vaihtoehtoon.

Sormus on tilattuna.

Karkkipuffettiin on astiat ja kauhat.

Hääkakku on suunniteltu ja löyty lukkoon.

Kysyin, tekisikö veljeni opastekyltit ja vastaus oli sieltä tännepäin, tulkitsin sen kyllänä. Ainakin saamme halutessamme käyttöömme heidän hääkylttinsä, jotka voisi maalata.

TO DO:
Asia, jonka hoitamisesta olen laistanut jo kauan, on papin varaaminen. Lohduttavaa on, että vihdoinkin tiedän tarkalleen, kenet haluan papiksemme. Nyt vaan, soita tyttö soita!

Save the date-kortit ovat edelleen työn alla, koska kuvista ei tullut ihan sellaisia mitä olin ajatellut. Kuvaustilanteessa tuntui vielä hyvältä, mutta kuvat nähtyäni jouduin hengittelemään muutaman kerran.

Toinen kaasoista otti hääyön hotellin etsimisen työkseen.

Hääpuvun kohdalla olemme takaisin lähtöruudussa. Sulhon pukuakaan emme ole vielä miettineet.

Lähinnä nyt olisi tärkeää saada pappi varattua ja save the date-kortit painoon ja lähetyskuntoon.

On se hauskaa, miten voi tuntua, että on kiire vaikka on yhdeksän kuukautta h-hetkeen. Ehkä tästä selvitään! :D Mites teidän suunnittelunne jaksaa? Tuntuuko teistäkin, että aika vain lentää?

kuva

Rakkauden kestävyydestä

Ennen oli perhe. Perhe, joka kesti kaiken yhdessä. Nykyään on avioliitto ja lapset. Avioliitto ja lapset muodostaa perheen, mutta se ei välttämättä kestäkään kaikkea yhdessä.

kuva

Nämä asiat nousivat esille, kun juttelin äitini kanssa avioehdosta. Vanhemmillani ei ole avioehtoa. Äiti on hoitanut viisi lasta kotona ja on tällä hetkellä eläkkeellä. Jos vanhemmilleni tulisi joskus avioero, äitini olisi taloudellisesti aika huonossa tilanteessa.

Olen aina ajatellut vanhempiani perheenä, en kahtena yksilönä, jotka ovat avioliitossa. En ole koskaan ajatellut, että he voisivat erota, että perhe voisi hajota. Minulla on aina ollut turvallinen olo perheeni kanssa enkä ole koskaan ajatellut, että perhesiteet lopullisesti katkeaisivat, vaikkakin hetkittäisiä välirikkoja on ollut.

kuva

Sehän perheestä tekee vahvan. Luottamus, ettei kukaan perheenjäsenistä häviä elämästäni, vaikka miten kovasti otettaisiin yhteen. Tähän on vaikuttanut myös se, ettei lähes ketkään peruskouluaikaisisten koulukavereiden vanhemmista ollut eronnut. Voisi sanoa, että avioerot eivät olleet millään muotoa lähellä minua lapsena.

Äitini pukahti ärsyntyneenä: "Me kasvoimme erilleen. Mikä ihmeen syy sellainen on ottaa avioero?" Hän ihmetteli, miksei nykypäivänä jakseta nähdä vaivaa suhteen ylläpitämiseen. Äiti huomautti myös perhesurmien lisääntymisen ja mustasukkaisten ex-puolisojen aiheuttamat surmat. Nykypäivänä pettäminenkin on paljon enemmän tapetilla. 

Itse ajattelen tulevan avioliittoni perheenä. Kahden ihmisen muodostamana perheenä, josta ei noin vain lähdetä kävelemään. Perheenä, joka kestää ja kasvaa yhteen.

kuva

Voiko olla liikaa glitteriä? Glittermaljakon DIY-ohje

Ankarasti tässä pohdiskelen voiko olla liikaa glitteriä. Nimittäin. Häihimme tulee hopeita kynttiläkuppeja, joista osassa on glitterkuorrutus. Tarkoituksena on laittaa erilaisia hopean ja harmaan värisiä kynttiläkippoja sekaisin pöytiin. Olen mietiskellyt, millaiset maljakot niihin sopisi ja samalla toki myös, millaiset kukka-asetelmat meille tulisi. Olemme päätyneet siihen lopputulemaan, että teemme pöytien kukka-asetelmat itse. Yksinkertaisia, kauniita kukkia pienissä maljakoissa ja lisänä mahdollisesti oksia.

kuva

Noh. Tällä hetkellä maljakkovaihtoehtoina ovat nämä kaksi:

kuva

kuva

Kuitenkin koen jälkimmäisen mätsäävän paremmin yleisen häätunnelmamme kanssa. Juuttinarulla sidottu kakkupaperi voi näyttää liian maalaisromanttiselta meidän juhlissamme. Onko sitten liikaa glitteriä, jos sitä on sekä kynttiläkipoissa että maljakoissa? Tuleeko siitä liian talvinen fiilis?

kuva

Tätä jään pohtimaan. Tässä glittermaljakon tee-se-itse-ohje (suomennettuna täältä):

1) Levitä liimaa puhtaalle lasipurkin tai -pullon pintaan. Levitä liima ja glitterit sivu kerrallaan.

2) Ripottele glitterit. Anna kuivua ja varista irtonaiset glitterit pois.

So simple! :)

Take me to the candyshop

Ja niin poispäin! :) Olen tässä pikkuhiljaa miettinyt karkkibuffetin järkkäämistä ja hankkinutkin jo muutamia tavaroita sitä varten. Innostuin myös tekemään koevedoksen karkkibuffet-kyltistä, ajattelin nimittäin, että sen voisin maalata itse.

Karkkikulhot ostin Kodin Ykkösestä tarjouksesta, ne ovat Amanda B:n mallistoa. Kauhat ovat Chez Mariuksesta.

Oikeastaan sain sulholta luvan ostaa kippoja tässä vaiheessa sillä ehdolla, että ne otettaisiin käyttöön ennen häitä. Tällaisessa käytössä ne ovat nyt:

Viikonloppuna saatiin vihdoinkin aikaiseksi hankkia häätavaroille omat säilytyslaatikot. Nyt kaikki häihin liittyvä pientavara on siististi samassa paikassa. :) Saa nähdä milloin joutuu ostamaan lisää säilytyslaatikoita... ;)

Ideoita hääkuviin

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

All´s well that ends well

Noniin, sormusasia on selvitetty ja... Minä mitään väärää sormusta ollutkaan tilannut! :D Voitte kuvitella, miten hölmö olo minulle tuli puhelimessa, kun Annette sanoi, että olin tilannut nimenomaan oikean sormuksen. Hän kyllä ymmärsi hätääntymiseni täysin. Mistäköhän minä sain päähäni, että olin tilannut väärän? Voi että. :D

Siis, minulle on tulossa tämä sormus:

kuva

Kuitenkin tällä haavaa ilman sivun pieniä timantteja. Niille jätetään paikat, ja keräilen pieniä timantteja sitten pikkuhiljaa. Timantti-istutuksen toiseen puoleen tulee pieni lovi, jotta se istuu hyvin kihlasormukseni kanssa. Jos haluankin väliin raon, vaihdan sormuksen vain toisin päin. Sormus tehdään sulhoni iso- ja isoisovanhempien vihkisormuksista ja siitä tulee keltakultainen. Timantti taittaa lämpimästi keltaiseen.

Sormukselle tulee kaikkinensa hintaa noin 1500 euroa, pienet timantit maksavat 200 euroa/kappale. En osaa sanoa, paljonko alennusta tuli siitä, että käytetään minun tuomaani kultaa. Sormus ylitti hieman budjettiin arvioidun summan, mutta kuten sulhokin sanoi "Katselet sitä sormessasi koko loppuelämäsi, että kannattaa maksaa mieluisasta hieman enemmän". :) Sulhanen ei halunnut erikseen vihkisormusta.

Kaiken kaikkiaan, löysin sormukseni todella nopeasti. En muista, missä näin ensimmäisen kerran Annette Tillanderin koruja, mutta tiesin välittömästi haluavani vihkisormukseni häneltä. Tämä sormus pisti heti silmiin ja tuntui oikealta. Enpä malttaisi odottaa, että saan alkaa käyttää sitä! :)

Kuinka tärkeä vihkisormus on teille vai panostitteko kihlaan enemmän? Paljonko sormuksesi maksoi? Löysitkö sormuksesi helposti tai etsitkö vielä? Tuleeko sulhasellesi kaksi sormusta?

kuva

Loppuun vielä hääuni:
Sulhon äiti olikin tehnyt sulholle puvun ja esitteli sen minulle. Puku oli hieman keskeneräinen, mutta ihan älyttömän hieno! Se oli harmaa, paksuhkosta kankaasta tehty ja puvun takki ylsi melkein polviin asti. Olin ihan haltioissani ja innoissani, kun kaiken lisäksi saimme puvun ilmaiseksi.

Hääpäivän aattona kokosimme drinkkibaarin aineksia ja aloin pilkkomaan appelsiineja ja sitruunoita. Kaikki hedelmät vaan olivat pilaantuneet ja joudin lähettämään jonkun ostamaan niitä uuden satsin.

kuva

Mukavaa viikonloppua! :)

Tilasin sitten väärän sormuksen

O-ou. Miten onnistuinkaan? Minun piti tilata tämä:

kuva

Mutta tilasin tämän:

kuva

Laitoin heti tajuttuani asian Annettelle sähköpostia, että voinhan vielä vaihtaa tilaukseni. Nyt jännityksellä odotan vastausta. Aakh, mikä tumpelo meikä on! Miten en tajunnut liikkeessä eroa? Kerron sormuksesta lisää, kunhan saan tämän episodin selvitettyä! Toivokaa, ettei ole liian myöhäistä! :)