Pahoittelut jälleen hiljaisuudestani! Minulla on mielessä monia aiheita ja blogitekstiluonnoksia alulla, joista haluaisin päästä kirjoittamaan, mutta en vain ole ehtinyt. Toukokuu tunnetusti on monille kiireistä aikaa, ja niin minullekin. Onneksi valoisaa riittää jo aamulla tosi aikaisin ja illalla pitkälle, joka antaa ainakin minulle energiaa tekemiseen.
Tosiaan eilen oli ensimmäinen hääpäivämme. Haluan kutsua sitä paperihääpäiväksi, vaikkakin se voisi olla myös pumpulihääpäivä. Hassua, että ensimmäinen ja toinen hääpäivä voivat kumpikin olla kumpi vain, paperi- tai pumpulihääpäivä. Minä tykkään kuitenkin enempi niin päin, että ensimmäinen vuosi on paperihääpäivä. Häävuosipäivien nimityksethän viittaavat liiton kestoon sekä samalla materiaaliin, josta tehdyn lahjan aviomiehen tulisi antaa vaimolleen lahjaksi. No, en saanut paperista lahjaa vaan ruusun. Olimme sopineet, ettemme anna toisillemme mitään vaan säästämme häämatkakassaan, mutta silti sain kauniin ruusun.
Tämä kuva tosin on elokuulta, hääjuhlapäivältämme eikä naimisiin menopäivältämme |
Emme aio myöskään juhlia hääpäiväämme erityisemmin. Eilen ehdimme vain moikata toisiamme ovella, mutta viikonloppuna ehkä käymme jossakin syömässä. Ehkä myös poksautamme siskoni antaman kuohuvapullon. Emme oikestaan vieläkään ole osanneet päättää juhlistaisimmeko jatkossa hääpäiväämme naimisiin menopäivänämme 28.5. vai hääjuhlapäivänämme 9.8.
Luin joskus artikkelin, jonka mukaan ensimmäinen avioliitto ei ole parin onnellisin, vaan onnellisuus kasvaa vuosien myötä. Väitettä oli perusteltu sillä, että hääjuhlan ja mahdollisen häämatkan jälkeen iskee krapula normiarjen alkamisen myötä. Itse en ole kokenut moista krapulaa enkä ainakaan koe olevani onnettomampi kuin ennen naimisiin menoa. Hienoa vain, jos onnellisuus tästä kasvaa vuosien myötä.
Moni varmaankin käy huomenna joissakin valmistujaisjuhlissa tai viettää omiaan, joten oikein ihanaa juhlaviikonloppua kaikille! :)