Jouluista koristelua

Tämä nyt ei liity hääteemaan, mutta ajattelin laittaa kuusen koristelun tuloksia, josta mainitsin. Vielä on joulun koristelu kesken ja mukava, että on, jotta voi pikkuhiljaa luoda joulun tunnelmaa. Vielä pitäisi metsästää ainakin valkoinen liina ja muuta pientä, huomenna matka käykin kohti Ikeaa (ja mukaanhan ei tartu kuin vain sitä, mitä ollaan menossa hakemaan ;) ).

Miehykäiseni hieno joulukoriste, oivoi. :D

Lights will guide you home

En malttaisi odottaa iltaa! :) Ei, en ole lähdössä juhliin tai muutenkaan minnekään erikoiseen paikkaan, vaan aion ottaa joulukuusen esille ja koristella sen. Olen suunnitellut jo monta viikkoa sitten, että näin marraskuun viimeisenä päivänä koristelen kuusen ja laitan huushollia muutenkin hieman joulukuntoon, kuuntelen Michael Bublén joululevyä ja juon glögiä. Olen myös tehnyt sellaisia piparkakkutryffeleitä, joiden ohje löytyy täältä. Ihanaa, kun luntakin on tullut.

kuva

 Mutta asiaan. Valaisimista innostuneena olen miettinyt lisää juhlatilan valaisemista. Valo on kuitenkin niin merkittävä tunnelman luoja. Kliiniset valot eivät varsin luo juhlavaa tunnelmaa. Haluaisin häihimme lämmintä ja pehmeää valoa, kynttilöitä ja valosarjoja. Varsinkin näin joulun alla sellainen valaistus luo tunnelmaa ja ehkäpä siksi mietin häihimmekin valoja. :) Keräsin hieman inspiraatiota ja ajatuksia kuvien muodossa:

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

Tai kenties hieman erilaisempaa valoa?

kuva

kuva

Kruunu pään sijasta kattoon

Pahoitteluni pitkäksi venähtäneestä blogihiljaisuudesta. Jotenkin opiskelu- ja työkiireiden ynnä muiden joulun odotusten keskellä en ole jaksanut miettiä blogia ja siksi päätinkin pitää pienen paussin. Mutta I´m back! :)

kuva

Mutta oli minulla muutakin asiaa. Nimittäin jostakin syystä olen koko ajan päässäni visioinut hääpaikallemme kattokruunuja. Täytyy myöntää, että olen ihan hulluna kattokruunuihin, ja nimenomaan kristalliukruunuihin. Kodistamme löytyy vain yksi, mutta useaan otteeseen olen yrittänyt ehdotella lisääkin. Kuulemma ei tule meiän huusholliin...

kuva

Ja siis tämä visioni on liittynyt siihen, että kruunu/kruunut olisivat ulkona. Tiedän, että ongelmaksi voisi muodostua, että mistä niitä saisi ja miten ne saisi roikkumaan. Mutta ehkä tässä vaiheessa kannattaa vaan haaveilla ja luottaa, että ainahan ainakin yhden kattokruunun pihalle saisi.

kuva

kuva

kuva

kuva

Komialta ne kyllä näyttää sisätiloissakin:

kuva

Tällainen luonnonmukaisempi versiokin olisi aika päheä:

kuva

Kattokruunu teemana:

kuva

Mitäs mieltä olette, voiko sellainen asia kuin valaisin muodostua miten tärkeäksi elementiksi häitä suunnitellessa? :)

Oi, nytten aion jatkaa joululahjojen etsintää netin koukuttavissa joulukaupoissa. :)

I´ll give you my heart and take your name

Lueskelin yhtä lehteä, kun silmiini osui nimi, joka minulla olisi jos ottaisin mieheni sukunimen. Tajusin etten ole edes miettinyt, ettenkö ottaisi mieheni sukunimeä, kun menemme naimisiin.  Jotenkin se vain tuntui luontevalta ja oikealta, etten tullut edes tarkemmin ajatelleeksi mitä sukunimen vaihtaminen oikeasti tarkoittaa. Onhan se iso asia, ottaa nyt toisen sukunimi ja linkittyä toiseen sukuun sitäkin kautta. Pitäisin oman sukunimeni, jos se olisi harvinainen tai erikoinen tai jos tulevalla miehelläni olisi peruspertin sukunimi. Innostuin hieman tutkimaan sukunimi-asiaa:

  

Sukunimi on siis nimi, joka periytyy suvussa. Sukunimet ovat harvinaisempi ilmiö kuin etunimet, jotka tunnetaan kaikissa kulttuureissa. Suomessa laki edellyttää että kaikilla on sukunimi.Sukunimet ovat usein syntyneet isännimen, asuinpaikan tai ammatin mukaan. Myös eläinkunnan tai kasvikunnan mukaan nimettyjä sukunimiä on olemassa. Useimmissa länsimaissa sukunimi mainitaan yleensä etunimen jälkeen. Monissa aasialaisissa ja afrikkalasissa kulttuureissa sukunimi mainitaan ennen etunimeä. Suomessa on lisäksi puhekielessä tavallista käyttää sukunimen genetiiviä etunimen edellä, Virtasen Pekka. Sukunimiä ei edelleenkään käytetä kaikkialla, kuten Tiibetissä, Jaavassa ja Islannissa.

kuva

Suomen yleisimmät sukunimet ovat Korhonen, Virtanen ja Nieminen.

Läntisessä Suomessa ihmiset tunnettiin ennen sukunimiä patronyyminimiltään (esim. Jaakko Mikonpoika). Poikkeuksena olivat aviottomat lapset. He saivat kantaa syntyperänsä tuomaa häpeää koko elämänsä ajan, sillä heistä käytettiin patronyymin sijasta matronyymia (esim. Jaakko Helenanpoika). Monissa tavallisimmissa suomalaisissa sukunimissä on pääte -nen, mikä on ollut savolaismurteiden alueella yleistä jo satoja vuosia sitten.

Vielä 1800-luvun loppupuolella suomenkielisiä sukunimiä oli etupäässä vain itäsuomalaisilla talonpoikaissuvuilla, kun taas useimmilla länsisuomalaisilla talonpojilla, samoin kuin monilla muidenkin maiden talonpojilla, ei ollut sukunimeä lainkaan. Sen sijaan säätyläisillä kaikkialla Suomessa oli vanhastaan sukunimet, jotka tavallisimmin olivat ruotsinkielisiä, mutta myös saksankielisiä nimiä esiintyy. Tavallisia ovat olleet myös nimet, joissa pohjautuvat johonkin vanhaan suomenkieliseen suku- tai paikannimeen, johon kuitenkin on esimerkiksi lisätty latinalaisperäiset päätteet -aeus, ius säätyläisaseman osoittamiseksi (esim. Alopaeus, Gezelius). Ihmisen säädyn saattoi yleensä päätellä hänen sukunimestään.

Fennomaanit pitivät tärkeänä, että suomalaisilla pitäisi olla suomenkieliset sukunimet. Säätyläisillä yleisten vieraskielisten sukunimien suomalaistaminen muodostuikin 1900-luvun alkupuolella ajoittain suoranaiseksi joukkoliikkeeksi, ja varsinkin suuressa nimenmuutoksessa vuosina 1906 ja 1935 kymmenettuhannet ihmiset omaksuivat suomenkielisen sukunimen. Tällöin käyttöön tulleet sukunimet.

kuva

 

Vuonna 2003 vihityistä aviopareista 81 % otti käyttöön aviomiehen sukunimen (sisältää myös tapaukset, jossa vaimolla yhdistelmäsukunimi) ja 1,3 % vaimon sukunimen (sisältää myös tapaukset, jossa miehellä yhdistelmäsukunimi). Vuodesta 1986 lähtien naisen nimen ottavien parien ja puolisoiden, jotka säilyttävät omat sukunimensä, määrä on kasvanut. Parisuhdelain mukaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden sukunimi ei muutu parisuhteen rekisteröinnin yhteydessä. Parilla on kolme vaihtoehtoa: ottaa yhteinen sukunimi, säilyttää omat sukunimensä tai räätälöidä uusi yhteinen sukunimi.

Nimilaki lähtee tasa-arvoisuudesta miehen ja naisen kesken. Yhteiseksi nimeksi pari voi ottaa miehen tai naisen syntymänimen. Nimi, jonka jompikumpi on saanut toisen avioliiton kautta, ei kelpaa yhteideksi nimeksi. Morsiuspari voi myös ottaa käyttöön jommankumman suvussa olleen sukunimen tai räätälöidä sopivan nimen. Räätälöinnin saa tehdä joko kummankin alkuperäisestä nimestä tai suvussa olleesta nimestä, joka ei ole liian kaukaa haettu. Esimerkiksi Minna Virtanen ja Ville Laukkanen voivat päättää ottaa perheensä nimeksi Virttala tai Minnan isoäidin sukunimen Laarti.

Vaihtoehtoja siis riittää. Itse en koe, että sukunimen vaihtaminen jotenkin veisi minua kauemmaksi perheestäni. Niin ja nippelitietoa vielä sukunimiemme yleisyydestä, sukunimeni on 2000 ihmisellä ja mieheni 4500 ihmisellä. 

Mitä mieltä te olette sukunimen vaihtamisesta? Onko se so last season? Miksi ottaa toisen sukunimi, miksi ei?

Lähteinä Wikipedia ja naimakaupat.com

Jouluhäät

kuva

 Jos menisin jouluna naimisiin, joka muuten on ehkäpä romanttisinta aikaa vuodessa, aivan ensimmäiseksi haluaisin Michael Bublén esiintymään häihimme:

 Juhlapaikkana toimisi jokin tunnelmainen kartano tai linna:

kuva

En usko, että innostuisin punaisesta väristä teemavärinä, vaikkakin sehän on sekä joulun että rakkauden väri. Mutta toki puvun pitäisi olla joulumuorin värinen. :D

kuva

 Teemavärinä toimisi valkoinen hopealla ja pinkillä tehostevärillä.

kuva

kuva

kuva

 

kuva

kuva

kuva

kuva

Joulukuusi on tietenkin must, muuten ei ole joulutunnelmaa.

kuva

Hääkakkua!

kuva

Tässä hieman pohdintaa jouluisiin häihin liittyen, mutta totta puhuen en voisi ikinä tuhlata niin ihanaa aikaa kuin joulu häiden viettämiseen! :)

kuva

Häät- ketä varten?

Täytyy sanoa, että olen ollut tässä hieman allapäin hääjärjestelyjen suhteen. Minusta on tuntunut, että pitäisi järjestää muita kuunnellen tietynlainen juhla. Blogitkin vain kierrättävät samoja ideoita. Mietin, mistä voisin löytää varmuuden tehdä mitä me haluamme ja tuoreita ideoita. Blogit ja häälehdet toimivat toki oikein hyvänä apuna, mutta olen huomannut, että nojaan niihin ehkä liikaakin. Kaipaan omaperäisyyttä ja sehän löytyy vain itsestä.

kuva

En kyseenalaista miksi mennään naimisiin enkä oikeastaan sitäkään, miksi häitä vietetään niinkuin vietetään. Minusta on vain entistä enemmän alkanut tuntua siltä, että en halua perinteisiä häitä. Tai no, näinhän kaikki morsiamet sanovat. ”Omannäköiset ja persoonalliset, ei perinteiset häät.” Mutta lähinnä se, että miksi minun täytyy edes miettiä, mikä vieraillemme olisi ok. Totta kai vieraat pitää ottaa huomioon, mutta eihän hekään voi viihtyä, jos morsiuspari ei täysin seiso suunnitelmiensa takia. Kuin olisi jossakin kilpailussa kilpailemassa siitä, hyväksytäänkö minut ja häämme.

kuva

Häät tuntuvat olevan sellainen juhla, jota arvostellaan oikein olan takaa. Kuinka usein olet kuullut, että ”Kyllä Anja-mummo oli valinnut kauhean puvun 75-vuotispäivilleen! ” tai ”Miten näissä hautajaisissa nyt tällaista ruokaa tarjoillaan?”? Voihan se olla, että olen itse vain alkanut ottaa paineita  tästä asiasta.

kuva

 Olenkin alkanut ajatella näin, että kun kerrankin on aikomuksena pistää rahaa ainutkertaisen juhlan järjestämiseen,  niin tehdään se sitten tyylillä ja järjestetään bileet. Musiikkipitoiset, vapaat ja yllätykselliset juhlat, joissa ei konservatiivisuudella viihdy. Tutustutetaan sukumme toisiinsa ja juhlitaan iloisesta tapahtumasta. Ollaan meille tärkeiden ihmisten kanssa ja annetaan unohtumaton lähtölaukaisu avio-elämälle. Pidetään hauskaa ja unohdetaan se, mitä häiden tulisi olla. 

Onpas nyt helpottunut olo! :)