Miksi lapsentekohommat ei innosta?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Istuin tässä yhtenä päivänä töissä teetauolla ja lueskelin hesaria. Lehdessä oli kolumni nuorten innottomuudesta tehdä lapsia. Kirjoittaja oli huolissaan siitä, ettei aiemmin tässä kuussa uutisoitu fakta syntyvyyden laskusta nostanut enempää keskustelua. Hän huomautti, että kun viimeksi syntyvyys oli näin alhaisella tasolla, hallitus teki toimenpiteitä, jotka tekivät lasten teosta houkuttelevampaa. Kolumnissa kirjoittaja nosti myös esiin, että kaikkien kannattaisi hankkia lapsia, jotta voisi oppia itsehillintää ja ryhdikkyyttä. 

Lukiessani kolumnia kuuntelin sivukorvalla vieressä istuvien työtovereideni keskustelua. He pohtivat, mikseivät heidän lapsensa vielä tee lapsia. On se kuulemma todella outoa, ettei kolmen vuoden avioliiton jälkeen kuulu lapsia. Heitä huoletti, että heidän jälkikasvunsa panostaa aikansa ja tarmonsa työuraan eikä hanki lapsia ollenkaan. Kuitenkin samaan hengenvetoon he harmittelivat sitä, että monelle isovanhemmalle lapsenlapset tarkoittavat runsasta lastenhoitoa.


Olen ollut pian kolme vuotta naimisissa ja valmistumisestanikin on melkein vuosi, joten voitte kuvitella, kuinka paljon olen saanut kuulla uteluja lasten hankkimisesta. Monella tuntui olevan ajatus, että kunhan valmistun ja saan työpaikan, niin vauvatehdas pyörähtää käyntiin. Minusta on oksettavaa, että vielä näin 2010-luvulla monien ihmisten olettamuksena on, että naisen kuuluu tehdä lapsia ja että heille joutuu perustelemaan, miksei ole juuri nyt tekemässä lapsia. No, saavatkohan miehet kuulla samanlaisia uteluita? 

Naisten päivänä nostettiin esiin, kuinka monet naiset menettävät työnsä tullessaan raskaaksi määräaikaisen työn aikana. On myös puhuttu siitä, kuinka naisen euro ei voi nousta miehen euron tasolle niin kauan, kuin naisen vastuulla on olla kotona hoitamassa lapsia. Viime kuussahan Sirpa Selänne kohautti kommentillaan kotiäitiydestä. Hänen mukaansa on hullua, että naiset haluavat tasa-arvoa. Naisen tulisi tehdä päätös kotiäitiyden ja työssäkäynnin välillä, sillä nainen ei voi saada molempia.

Olen aistivani äitiys-asiassa sukupolvien välisiä eroja. Kun Jutta Urpilainen ilmoitti, ettei lähde mukaan presidenttikisaan perhesyistä, tuumasi kuusikymppinen tuttuni, että "Hyvä, oikea valinta". Kysyin häneltä, olisiko hän samaa mieltä, jos kyseessä olisi Jussi Urpilainen. Vastaus kuului "ei". Siinä näkee meidän välisen eron, minun mielestäni sillä ei saisi olla väliä, onko kyseessä äiti tai isä. Niin kauan kuin ihmiset ajattelevat näin, tasa-arvo ei voi toteutua. Se oli ok, että Juha Sipilä otti vastaan pääministerin viran juuri, kun hänen poikansa kuoli, mutta mitä jos kyseessä olisi ollut Jonna Sipilä? Olen varma, että hänen päätöstään ja äitiyttään olisi kyseenalaistettu.


Minua saa ihan vapaasti sanoa itsekkääksi ja epänaiselliseksi ihmiseksi, mutta rakastan vapautta. Rakastan sitä, että saan vapaa-ajalla tehdä ihan mitä haluan, saan käyttää aikaa ja rahaa harrastuksiin ja saan nukkua viikonloppuaamuisin pitkään. Minusta on ihanaa, että arki ei ole täynnä lapsen mukanaan tuomia rutiineja. En sano, ettenkö jossakin vaiheessa saattaisi haluta lapsia, mutta tällä hetkellä haluan suunnata energiani uraani, harrastuksiini, puolisooni, perheeseeni ja kavereihini.

Summa summarum: vaikkei itseäni muutenkaan tällä hetkellä kiinnosta lapset, tekee yhteiskunnan ilmapiiri ja hallituksen päätökset lasten hankkimisesta vielä epäkiinnostavampaa. Minä en todellakaan aio "uhrata" elämääni lapsille. Haluan, että äideillä ja isillä on yhtälaiset mahdollisuudet toteuttaa esimerkiksi työhön liittyviä unelmiaan. Mielipiteeni on se, että kukin tekee elämällään mitä tahtoo ja miten parhaaksi näkee. Toivoisin, että lapsettomia ihmisiä, ja varsinkin lapsettomia naisia halveksuva ilmapiiri muuttuisi. Toivoisin myös, ettei äitiys (tai isyys) muodostuisi esteeksi työuralle.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? 

8 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä! Miten onkin oletusarvona, että valmistumisen tai naimisiinmenon jälkeen pullautetaan ulos pari ipanaa ja jäädään niitä kotiin hoitamaan? Sukupolvien välistä eroa on - joskus "tätien" viattomat utelut voivatkin osua arkaan paikkaan. Työssäni hoidan tahattomasti lapsettomia pareja ja se on kyllä pistänyt miettimään omia sanavalintoja. Nykyään taitaa ilmeisesti olla täysin hyväksyttävää arvostella toisten elämää ja valintoja kaikilla elämän osa-alueilla, kuka on huono vanhempi tai itsekäs lapseton. Tää on kyllä vähän hassu juttu näinkin suvaitsevaisessa kulttuurissa. Kun toisten valinnat eivät omaan elämään vaikuta, eivätkä ketään loukkaa, niin tehkööt muut mitä haluaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Ollaan suvaitsevainen kansa, jolla on kuitenkin paljon tietynlaisia sääntöjä sen suhteen, miten ihmisten tulisi elää ja mitä tehdä kussakin elämänvaiheessaan. Ja miten helppo onkaan unohtaa se, ettei toisten taustoja voi tietää ja siksi on niin helppo loukata kysymyksillä ja olettamuksilla.

      Minusta tuntuu, että tällä hetkellä vallitsee muutenkin kärkäs ilmapiiri sen suhteen, että toisia saa arvostella rajustikin esimerkiksi somessa. Se on kyllä todella sääli. Vaikea ymmärtää, mistä kumpuaa ihmisten tarve arvostella. Toivottavasti asiaan tulisi muutos! :)

      Poista
  2. En ole henkilökohtaisesti (vielä) kokenut yhteiskunnan painetta, ja kotona on taottu pääkoppaan se, että saan tehdä juuri niinkuin haluan. Oli se sitten keskittymistä uraan, perheeseen tai molempiin.

    Viime aikoina olen silti havahtunut siihen, että olen alkanut järjestellä opintoja ja töitä sen mukaan että minulla on mahdollisuus uraan myös siinä tapauksessa että meille perheenlisäystä suodaan tässä tulevien vuosien aikana. On se kumma että omia valintoja joutuu petaamaan jo monta vuotta ennakkoon, ja silti tekemisiä joutuu selittelemään ja omista oikeuksistaan taistelemaan.

    Samoilla linjoilla kanssasi siis: olisi ihanaa jos lapset tai niiden puuttuminen eivät vaikuttaisi yhteisön asenteisiin ja käyttäytymiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy kyllä myös antaa vanhemilleni arvostusta sen suhteen, etteivät he ole koskaan udelleet minulta lapsiasioista ja ovat luottaneet, että pärjään elämässä tekemilläni valinnoilla.

      Tasa-arvon kannalta se on ihan käsittämätöntä, kuinka lasten saanti (voi) vaikuttaa naisten työuriin. Jälleen esittäisin kysymyksen, että kuinkahan moni mies joutuu suunnittelemaan opiskelujaan ja uraansa lastentekoa ajatellen?..

      Ei auta muu kuin pitää peukkuja pystyssä, että ilmapiiri muuttuisi ja pitää mahdollisuuksien mukaan itse asiasta ääntä. :)

      Poista
  3. Olen myös itse miettinyt näitä asioita paljon viime aikoina, kun on ollut puhetta mm. perhevapaiden jakamisesta tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Toisaalta olen sitä mieltä, että perheen pitäisi pystyä päättämään itse, kumpi jää kotiin lapsen kanssa, mutta toisaalta en voi laisinkaan ymmärtää isiä, jotka eivät pidä edes sitä isäkuukautta. Mielestäni äidin ei pidä olla automaattisesti se tärkeämpi vanhempi, vaan vastuu tulisi jakaa tasaisemmin. Voisi siis olla hyvä, jos lainsäädännöllä pystyttäisiin kannustamaan miehiä jäämään kotiin, jolloin asenneilmapiiri sekä naisten palkka-/työtilanne voisivat pikkuhiljaa muuttua parempaan suuntaan.

    Omat vanhempani tai sukulaiset eivät onneksi ole painostaneet lasten hankintaan. Toisinaan toki tulee kyselyitä.

    Se on kyllä Suomessa aivan järkyttävää, miten herkästi naiset hyökkäävät toisiaan vastaan keskustelupalstoilla. Meidän pitäisi pitää toistemme puolia, eikä arvostella toisten valintoja ja tekemisiä. Äitiys on täällä jotenkin niin pyhä asia, että naiset ottavat siitä hirveän stressin, mikä purkautuu juuri toisten arvosteluna. Jos ihminen on tyytyväinen itseensä ja omiin valintoihinsa, ei ole tarvetta arvostella muita.

    Katsoin sen Sirpa Selänne -jakson ja vaikka toki olen hänen kanssaan täysin eri mieltä, ymmärrän kyllä, että hänen kuplastaan käsin kotiäitiys on varmasti ollut se ainoa vaihtoehto. Jos ei ole tarvetta tienata rahaa, eikä ole kiinnostunut urasta, niin se on ihan fine. Tosin ei kannattaisi ajatella, että kaikkien äitien pitäisi toimia samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puit ajatukseni sanoiksi, kun kirjoitit "Mielestäni äidin ei pidä olla automaattisesti se tärkeämpi vanhempi, vaan vastuu tulisi jakaa tasaisemmin". Itseäni vaivaa ajatuksessa vanhemmuudesta juurikin tuo, että minun naispuolisena henkilönä odotetaan olevan se, joka on enemmän vastuusta lapsesta/lapsista. Minun odotetaan olevan se, joka lasten takia tekee enemmän kompromisseja uransa ja vapaa-aikansa vieton suhteen.

      Se on tosiaan todella sääli, miten kärkkäästi jotkut arvostelevat toisia naisia. Kai siinäkin tosiaan vaikuttaa yhteiskunnan ilmapiiri, että täytyisi kaikki asiat hoitaa mahdollisimman täydellisesti. Siitä stressin määrästä kumpuavaa pahaa oloa on sitten helppo purkaa arvostelemalla muita ja (huomaamatta) samalla ahdistavan ilmapiirin kierre jatkuu.

      Minunkaan mielestä kotiäitiydessä ei ole mitään pahaa, kunhan se on äidille itselleen aidosti ok. Mutta silloin kannattaa tosiaan katsoa omaa nenäänsä pidemmälle ja iloita siitä, että äitiyttä on monenlaista! :)

      Poista
  4. Minä kirjoittelin kanssa naistenpäivänä blogiin fiiliksiä naiseudesta ja sivusin tätä äitiys asiaa myös :) kurkka ihmeessä, jos kiinnostaa!

    Mutta tiedän niin mistä puhut. Naimisissa ollaan oltu pari vuotta, opinnot loppusuoralla ja mies (!!) olluy jo useamman vuoden vakaassa päivätyössä. Vaikka olen aina avoimesti sanonut haluavani lapsia, mulla palaa ihan totaalisesti hermo lisääntymisuteluihin.

    Muita naurattaa, kun sanon näin, mutta vitsi on tästä kaukana: tunnen ihan järkyttävää painetta juoda alkoholia kaikissa sosiaalisissa tilaisuuksissa, jotta ihmiset näkee etten ole raskaana. Koska se on ihan sietämättömän tuskaista kuunnella niitä vijailuja, että "ahaaaaaa, sää et voi juoda". On helpompaa ottaa alkoholia, kuin kuunnella ihmisten keskusteluja mun lisääntymiselimistä.

    Äitiys on ihailtava juttu, mutta ei se tee naisesta vähemmän tärkeää vaikkei olisi äiti. Eikä jokainen joka äidiksi haluaa, välttämättä siinä onnistu. Joten joo, koko ikäni äidiksi halunneena ihmisenä minäkin hermostun ajatuksesta että nainen=äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten varmasti monen kohdalla totta, että mieluummin juo alkoholia vaikka vastentahtoisestikin, jotta välttyy raskaus-kyselyiltä. Kaverini kertoi vastikään, kuinka hänelle oli eräissä juhlissa puoli vuotta esikoisen synnyttämisen jälkeen tultu osoittelemaan, että "Sinulla on vauva mahassa." ja ihmetelty, miksi hän juo alkoholia... Muutenkin tuollaiset utelut on ihan turhia, ja voivat olla todella loukkaavia.

      Kävin lukemassa juttusi (se oli muuten tosi hyvä) ja muhun kolahti erityisesti tekstin pätkä: "Mua jopa suututtaa vallitseva ajatus siitä, että nainen on jotenkin vähemmän nainen ja epäonnistunut, jos ei ole äiti. Ei äitiys tee kenestäkään parempaa tai huonompaa naista. Kuten ei muuten lapsen synnyttäminenkään tee kenestäkään parempaa tai huonompaa äitiä." Olen täysin samaa mieltä! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Proudly designed by | mlekoshi Playground |