Nahkahääpäivä

Me vietetään toukokuun lopussa nahkahääpäivää eli täyteen tulee kolme vuotta avio-elämää. Voin rehellisesti sanoa, että noiden kolmen vuoden aikana olen kiintynyt puolisooni entistä enemmän. Se on mahtava hetki, kun joskus vaan pysähtyy katsomaan toista ja miettii mielessään, että onpas siinä mahtava tyyppi, miten hän voikaan olla minun puoliso. Toivon, ettei tämä kiitollisuus, arvostus ja rakkaus puolisoa kohtaan katoa koskaan.

Me mentiin naimisiin toukokuussa 2014 maistraatissa ja elokuussa pidettiin hääjuhlat läheisille. Päädyttiin menemään naimisiin eri päivänä kuin viettämään hääjuhlaa kahdesta syystä: haluttiin mennä kihlajaispäivänä naimisiin (mikä tosin ei sitten onnistunutkaan, kun päivä sattui olemaan sinä vuonna helatorstai) ja haluttiin pitää tilaisuus pienenä ja intiiminä. Paikalla oli vain kaksi ystäväämme. 

Maistraattipäivänä sää oli todella kurja, mutta hääpäivänä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Minulle on jäänyt elävästi mieleen, kuinka eräs häävieraistamme kertoi, että kun saavuimme ulos vieraiden luokse päidemme yläpuolella lensi kaksi lintua ristiin rastiin. Hän sanoi kokeneensa sen olevan erinomainen merkki. 

Hääjuhlaan panostettiin paljon, sekä rahallisesti että ajallisesti. Meille kummallekin oli alusta asti selvää, että halutaan viettää sellaiset häät, jotka on todella meidän näköiset ja joissa ei tarvitse tinkiä meille tärkeistä asioista. Minusta häiden suunnittelu oli ihanaa aikaa ja juhlat onnistuivat erinomaisesti. Vaikka häitä suunniteltiin pitkään, ei kumpikaan meistä stressanut hääpäivänä. Hääpäivänä meitä ympäröi ilo ja läheisten lämpö. Kun häät oli juhlittu, ei tuntunut haikealta vaan tuntui todella hyvältä. Onneksi järjestettiin sellaiset häät kuin haluttiin. 

Kuvat: Mika Martikainen ja Matias Jurvanen