Nautiskelin äsken vapaapäivän kunniaksi pitkään aamupalastani ja luin samalla Me Naiset-lehteä. Lehdessä oleva juttu "Tuhat ja yksi panoa" (Me Naiset 40/2015) jäi vaivaamaan mieltäni. Jutussa toimittaja selvitti syitä nykyihmisten sinkkuudelle ja kävi baarikierroksella tämän hetken turhimman julkkiksen bile-Danin kanssa, joka omien sanojensa mukaan on kympin jätkä, jolle kelpaa vain kympin nainen. Danille syy dumpata kumppaniehdokas on esimerkiksi naisen kampaus.
 |
| kuva |
Millaista olisi olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jolle täytyisi koko ajan olla täydellinen ja huoliteltu puoliso? Olla puoliso henkilölle, joka koko ajan kurkkisi kulman taa, josko sen takaa löytyisikin vielä parempi kumppani?
Tiistai-iltana löhöilin tv:n edessä ja mitäpä tarjontaa nelosella tulikaan; ensin Hottikset ja sen jälkeen Paratiisihotelli. Molemmissa sarjoissa sinkut yrittävät löytää elämänsä kumppanin, tai ehkä oikeammin todistelevat omaa erinomaisuuttaan, jolle ei kelpaa kukaan kumppaniksi. Ei liene ole erikoista, että näistä sinkuista tulee luotaantyötävä ja pinnallinen fiilis sen sijaan, että heitä pitäisi upeina ihmisinä. Itsensä nostaminen muiden yläpuolelle tekee ihmisestä vain ja ainoastaan ylimielisen, ei yhtään parempaa kuin muut.
 |
| kuva |
Onko ihmiset nykypäivänä jakautuneet entistä vahvemmin kahteen leiriin; niihin, jotka toivovat tosirakkautta ja pitkää liittoa ja niihin, jotka viihtyvät sinkkuina? Jos mietin omaa kaveripiiriäni, kaverini jakautuvat erittäin selkeästi pitkässä suhteessa/ naimissa oleviin sekä sinkkuihin, joilla ei välttämättä ole edes halua löytää puolisoa. Mielestäni oli ihminen sitten naimisissa, sinkku tai mitä tahansa, sillä ei ole väliä kunhan hän ei alenna eikä korota itseään statuksensa vuoksi. Minusta on niin outoa, jos joku ajattelee, että kukaan ei ole hänelle tarpeeksi hyvä puoliso. Hänelle ei kelpaa kukaan. Kaveripiirini sinkut eivät kuitenkaan ajattele olevansa niin erinomaisia, ettei heille löytyisi vertaistaan.
Minulle on usein ihmetelty, miksi halusin "sitoa" itseni toiseen ihmiseen näinkin nuorena. Minulle syy oli siinä, etten tiedä mitään arvokkaampaa ja hienompaa kuin saada jakaa arki ja juhla samanhenkisen ihmisen kanssa, jonka kanssa homma vain toimii. Totta kai ennen naimisiin menoamme mietin tarkkaan, onko tässä nyt se henkilö, johon haluan sitoutua, mutta ei sen miettiminen auta, olisiko jossakin parempi kumppani.
Mitä fiiliksiä asia sinussa herättää? :)
Herättää lähinnä ärtymystä siihen, että on aina ihmisiä, jotka muita alentamalla koittavat nostaa itseään ylöspäin. Se on julmaa heikkoutta; julmaa sille jota alennetaan ja julmaa myös sitä kohtaan joka on niin epävarma, että pelaa moista peliä. Yrittäessään ylentää itseään, harvoin siinä onnistuu. Lopputulema on usein onnettomuus tai sitten tajuton harha. Sääliksi käy.
VastaaPoistaSanopa muuta. :/
Poista