Ei se ole niin vakavaa

Katsottiin viime viikolla paikkakorttien kirjoittamisesta tutun ystäväni kanssa hääkuviamme. Ystäväni suuri huolenaihe oli, että "Miten ihmeessä tuollainen puku pysyi päällä? Kun eihän siinä ole hihoja!". Vakuuttelin, että kyllä se pysyi, kun oli vaan hyvät alusvaatteet alla ja puku kursittu kohdilleen ompelijalla. :D

No, se olisi kyllä ollut vakavaa, jos puku ei olisi pysynyt päällä hääpäivänä. Mutta eipä hääpäivässä muuta vakavaa sitten olekaan jos ei lasketa vihkimistä lukuun. Minun oli tarkoitus kertoa asioista, jotka menivät hassusti häissämme, mutta intouduinkin kirjoittamaan hieman syvemmin siitä, miten häitään suunnittelevia morsiamia ja sulhasia saatetaan pitää vakavina tosikkoina. Olisi kiva lukea teidän, niin rouvien kuin morsiamien kokemuksia aiheesta. Mutta niistä hassusti menneistä asioista ehkä sykähdyttävin oli pieni tulipalo heti hääjuhlan aluksi, kun yksi lapsivieraistamme onnistui sytyttämään bingolappusen kynttilän tulessa. Kun astuin juhlatilaan, näin vain kuinka tulessa oleva lappunen lensi kaaressa lattialle. :D 

kuva

Tulevan ammattinikin puolesta osaan olla hyvinkin pikkutarkka ja pidän aikatauluttamisesta sekä erilaisten listojen pitämisestä. Lisäksi minulla on aina ollut vahva maku ja fiilispohja, joka kertoo minulle hetkessä, mikä on oikea vaihtoehto. Noh. Häitä järjestäessä nuo piirteet näyttivät ilmeisesti siltä, että olin täysin höpsähtänyt ja sairaalloisen tarkka. Perusteluksi ei riittänyt se, että listoilla, aikatauluttamisella ja kiireettömällä tekemisellä on tarkoitus helpottaa omaa tekemistä.

Samaan aikaan kun olen saanut kuulla, miten hyvin häissämme kaikki hommat pelasi, olen saanut myös kuulla ihmetystä, että miksi näimme niin suuren vaivan yhden päivän eteen. Tämä siitä huolimatta, että mielestäni pidin hääjärjestelyistä valittamisen minimissä ja pidin huolen siitä, että en pidä kummemmin ääntä häistämme.

Minusta on todella sääli, jos ihmiset näkevät minut ja muut morsiamet/sulhaset turhamaisina prinsessoina, jotka eivät välitä muusta kuin häistään. Häiden, kuten ylipäätään juhlien järjestelyssä nyt vaan sattuu olemaan aika iso työ, joten ei ole todellakaan ihme, jos välillä alkaa stressitasot nousta. Itselläni ja miehelläni oli koko suunnitteluprosessin ajan sekä toteutuksen ajan ajatus, että vaikkakin kyse on tärkeästä päivästä, johon haluamme panostaa, ei se ole kuin yksi päivä. Ilmeisesti sitä on automaattisesti bridezilla, jos nauttii häiden suunnittelusta ja on tarkka, millaiset häät järjestää.

Näin lähes kolme kuukautta häiden jälkeen on entistä selvempää, että päivä oli erittäin tärkeä ja kaiken panostamisen arvoinen. Selvää on myös se, ettei häät ole niin vakava asia. Koruton maistraattivihkimisemme harmaana ja sateisena päivänä on tärkeämpi kuin hääjuhlapäivämme, vaikkakin toki hääjuhlapäivänämme saimme juhlistaa onneamme läheistemme kanssa. Samoin hääpäivää tärkeämpää on arki, jossa on korostunut turvallinen tunne siitä, että sydämen koti on löytynyt. Hassun vakavaa on se outo, uudenlainen uskallus ja varmuus elää ja yrittää, jota puolisoon sitoutuminen on tuonut.

No joo, emmehän me olisi jaksaneet kaikkea tätä häähulinaa, jollemme olisi ottaneet hommaa vakavasti. Tarkoituksenani taitaa olla sanoa, että vähän pitää ottaa vakavasti, muttei liian. :)

Häätarina: Häidemme ohjelmanumerot, osa 3: Kimpun ja sulhasneulan "heitto"

Kaikki kuvat Mika Martikainen, ethän kopioi!

Bilebändin tauon aikana noin kymmenen aikaan illalla oli aika laittaa sulhasneula ja kimppu kiertoon.  Ensin oli vuorossa sulhasneulan arpominen. Emme kumpikaan innostuneet sukkanauhan heittämis -ajatuksesta, joten päätimme, että sen tilalla olisi jotakin muuta. No, asiaahan emme tietystikään mitenkään voineet miettiä hyvissä ajoin vaan häitä edeltävänä yönä pohdimme, että mitäs sulhaselta laitettaisiin jakoon ja millä tavalla. Olin hankkinut sulhasen viehettä varten hopean värisen kukkaneulan, jonka sai magneetilla takin kaulukseen kiinni. Koska moiselle ei ole meillä jatkossa käyttöä mutta sen saajalla toivottavasti olisi, päätimme jakaa sen. 

Naimattomat miehet eivät tajunneet sulhasneulan arpomista, vaan jäivät odottamaan, että heittäisin heille kimppuni. Tilanne oli niin koominen, kun läjä miehiä katsoi minua odottavasti pikkupoikien innokkuudella! :D Kun bestman alkoi jakaa korista sydänarpoja miehille, he olivat entistä enemmän hämillään, mistäs tässä oikein on kyse? Lopulta mustien sydänten joukosta löytyi yksi hopean värinen sydän ja sen löytäjä sai sulhasneulan. Saajan kommentti oli huvittava, "Mikä siinä oikein on, että minä saan joka ikisissä häissä aina sukkanauhan, tai nyt sulhasneulan? Minulla on ainakin neljä sukkanauhaa kotona. Että jos vielä olisi emäntäkin..."

En laittanut varsinaista hääkimppuani jakoon, vaan olin tehnyt aiemmin tekopioneista kimpun. Kimppuakaan ei heitetty perinteiseen tyyliin vaan se jaettiin lankoja hyödyntämällä. Kimpun ympärille kaasoni oli sitonut yhden hopeisen langan. Otin kimpun käteeni sekä muutaman kymmentä samanlaista lankaa kuin kimpussa kiinni oleva, jotka eivät olleen kimpussa kiinni. Naimattomat naiset ottivat yhden vapaan langan vuorollaan käteensä. Päästin kimpun irti ja yhdellä naisista oli kädessään lanka, jossa kimppu oli kiinni. Kuulin vain kuinka kimpun saaneen naisen miesystävä parahti eikä! :D

Lankojen etsiminen kimpun "heittoon" olikin omanlaisensa episodi hääviikolla. Olin ajatellut, että käytämme heitossa muutaman senttimetrin levyistä satiini- tai organzanauhaa. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että ajatus olisi hylättävä sillä hintaa tällaiselle tulisi lähes sata euroa. Kiersimme askartelu- ja kangaskauppoja äitini kanssa ja yritimme keksiä vaihtoehtoa. Lopulta löysimme ohutta hopean väristä lankaa, jolle hintaa kertyi muistaakseni noin vitonen. Kaasoni sitten leikkeli ne mittaansa ja siinä vaiheessa hoksasimme, kuinka herkkiä ne ovat menemään solmuun. Säilytimme lankoja lahjanauharullassa. Kuitenkin kimpun heittovaiheessa ongelma taas nousi esiin, kun nauhat menivät sotkuun. Kuitenkin tällainen erilainen tapa antaa kimppu oli aika hauska ja taisi olla aika jännittävä osallistujista, kun kimpun saaja ei selvinnytkään ihan hetkessä. :)

Tuleeko teille /oliko teillä kimpun ja sukkanauhan heitot? :)

Häätarina: Häidemme ohjelmanumerot, osa 2: Koko ilta musiikkia!

Täällä aloitin kertomaan häidemme ohjelmasta ja nyt on aika kertoa siitä lisää. Tuntuu vähän haikealta, kun hääpäivä alkaa olla pikkuhiljaa käytynä läpi ja paketissa. Jos haluat lukea jostain asiasta lisää,  tietää jotakin häihimme liittyvistä asioista tai vaikkapa vinkkiä häiden suunnitteluun, laita kommenttia.

Ethän kopioi kuvia! 

 

Mikä heitä yhdistää -leikin jälkeen oli vuorossa ensimmäinen tanssimme. Meille kappalevalinta Saran Yhtenä iltana (orig. Hector) oli helppo. Hieman mietimme lyriikoiden sopivuutta tilanteeseen, mutta päädyimme siihen, että kyseessä on meille tärkeä kappale ja sillä on eniten merkitystä. Ensimmäinen/ ensimmäiset tanssit tuntuivat hieman vaivaannuttavilta. Tuntui niin pitkältä se aika, kun me tanssimme ja vieraat vaan tuijottivat. :D

Vanhempien tanssiksi olimme valinneet Ismo Alangon esittämän Elokuun häävalssin. Tanssin mieheni isän kanssa, ja olipa tekemistä, että pysyin perässä! Kolmantena tanssina meillä oli Topi Sorsakosken Olet kaikki. Mietimme sellaistakin mahdollisuutta, että kesken viimeisen tanssin alkaisi jokin villi rumba vieraiden yllätykseksi, mutta hylkäsimme ajatuksen. Kieltämättä hitaita tansseja oli ehkä liikaa, koska illan bilebändi Chapter 11 aloitti Romanssilla. 

Kuva: Mika Martikainen

Bändi soitti kaksi settiä, eli tauon kanssa noin 21-23. Bilebändin keikan jälkeen laitettiin soimaan Spotifysta sinne keräämäni bilelista. Yllätyin, miten harva innostui bilettämään ja tanssimaan sisällä enää bändin keikan loppumisen jälkeen. Lämmin kesäilta ja -yö houkutti vieraita olemaan ulkona. Lisäksi aiemmin juhlassa esiintyneen yhtyeen, Valajan kitaristi intoutui musisoimaan ja sai muutkin vieraat mukaansa laulamaan ja fiilistelemään.

Seuraavassa postauksessa kerron sulhasen kukkaneulan ja morsiamen kimpun heitoista, joihin häidemme viralliset ohjelmanumerot päättyivät.

Ilmianna blogisi!

Vaikkakin omat hääni ovat takanapäin ja vapaa-aikani kuluu muuhun kuin häiden suunnitteluun,  seuraan silti innolla tulevien morsiamien ja sulhasten matkaa avioon. Myöskin muihin juhliin liittyvät blogit kiinnostavat minua. Muutenkin tuntuisi oudolta yhtäkkiä vain jättää hääblogimaailma.

Koostin seuraamistani blogeista listaa tänne, ja toivoisinkin, että vinkkaisit omasta blogistasi minulle, jos se ei vielä löydy listalta! :) Toivottavasti myös te löydätte uusia blogeja ja sitä kautta uusia ideoita.

  
 

kuva

Häätarina: Kahvit ja karkkibuffet

Kahvittelu juhlissamme alkoi noin kello 18:30, kun ruokailu oli alkanut 16:15. Tämä ei ollut yhtään liian aikaisin ruokailuun nähden, sillä muutama vieras ehti jo kysellä, että milloinkas saataisiin kahvia. Kahvi oli tosiaan keitetty pitopalvelun omissa tiloissa ja se kiikutettiin keitettynä juhlapaikalle. Kakkuna meillä oli valkosuklaajuustokakkua karhunvatukkakiilteellä. Onneksi pitopalvelusta varmistettiin häiden alla koristekukkien väri, sillä he elivät käsityksessä, että kakkuun tulisi pinkkejä kukkia. Minä kauhistuin, että eiiii missään nimessä! Lopputulos onneksi oli toivotunlainen ja hyvä. Monogrammikakkukoristeen tilasin CaiSannista.

Kaikki kuvat Mika Martikainen, ethän kopioi!

Jotenkin en ollut edes muistanut, että kakun leikkuuseen kuuluu polkaisu. Ja sulhanenhan se määrääkin meillä jatkossa kaapin paikan...

Kahvin avecina tarjosimme lakkalikööriä ja konjakkia. Hyvin harva otti kahvin seuraksi avecin ja kummisetäni ottikin konjakit mukaansa tuumaten, että hän osaa kyllä arvostaa laatujuomaa vaikka muut vieraat ei! Alemmassa kuvassa näkyy tarkemmin teepussit, joihin kaaso askarteli sydämet. Teetäkään ei kovin moni juonut, ja nyt olenkin saanut nautiskella sydämellistä hääteetämme.

Kahvien kanssa emme tarjonneet muuta syötävää kuin hääkakkua, koska meillä oli karkkibuffet. Karkkibuffet aukaistiin kahvien aikaan. Lapsivieraat olisivat kyllä halunneet käydä sen kimppuun jo samoin tein kuin huomasivat buffetin. Täytyy sanoa, että paras osuus häiden aattona oli karkkibuffetin kokoaminen kasaan. Minulle oli erittäin tärkeää, että karkit ovat teemaväriemme mukaisia ja niitä tulikin metsästettyä pitkin kesää. En osaa ihan tarkalleen arvioida paljonko karkkia buffetissa oli, mutta ehkä noin 12 kiloa. Oikeastaan kaikki esille olleet karkit olivat huvenneet vieraiden suihin. Emme muistaneet täyttää karkkibuffetia juhlan aikana, joten meille jäi pari kiloa karkkia tarjoamatta.

Häätarina: Häidemme ohjelmanumerot, osa 1

Ruokailun jälkeen vierailla oli jonkin verran aikaa seurustella vapaasti, jonka jälkeen alkoi ensimmäiset juhlamme ohjelmanumerot. Ohjelman miettiminen häihin oli iso asia, jota kääntelimme ja vääntelimme pitkään. Ensiksi ajattelimme, että ohjelmaa olisi hyvin vähän. Kirjasimme ylös kaikki mieleen tulevat ohjelmanumerot ja lähdimme karsimaan niistä. Lopulta ohjelmaa olikin jo ihan jonkun verran ja pohdimme pitkään, että onko sitä sopivasti. Onko hyvä, että juhlassa tapahtuu tasaisesti?

Ja täytyy sanoa, että oli. Mietimme, millaisissa hääjuhlissa itse viihtyisimme ja tulimme siihen lopptutulemaan, että sellaisissa, joissa on sopivassa suhteessa vapaata oleskelua, ohjelmaa sekä ruoka ja kahvi oikeaan aikaan. Sen pohjalta koostimme oman aikataulumme ja meille jäi häiden jälkeen fiilis, että aikataulutus oli sopiva ja ohjelmaa oli hyvä määrä.

Kaikki kuvat Mika Martikainen. Ethän kopioi!

Ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero oli äitini puhe. Pehmitimme molempien äitejä aika pitkään, jotta saimme heidät pitämään puheet. Ja onneksi pehmitimme! Itkin koko äitini puheen ajan, niin koskettava ja ihana se oli. Äitini pisti meidät vuoron perään kyykistymään ja neuvoi, että toista ei saa painaa alemmas vaan täytyy olla samalla tasolla samanarvoisina. 

Puheen jälkeen Valaja -yhtye esitti akustisesti kolme kappaletta, Ismo Alangon Rakkaudesta sekä meille yllätyksenä Hurriganesin I will stay:n sekä CMX:n yhden kappaleen, jonka nimi ei nyt tule mieleeni. Musiikkiesitys sopi hyvin puheen kaveriksi ja edusti häidemme rauhallista hempeilyosastoa.

Akustisen esityksen jälkeen oli hieman pitempi pätkä vapaata oleskelua, jonka jälkeen oli kahvin aika. Kahvituksesta kerron seuraavassa postauksessa tarkemmin. Kahvien jälkeen oli aika päästää sulhasen äiti jännityksestä, kun oli hänen puheensa vuoro. Hänen puheensa oli ihana ja tuli suoraan sydämestä. Itse asiassa en muista erityisesti yksityiskohtia puheesta, mutta se jäi mieleeni kun hän kertoi, miten mieheni hoitotäti oli kutsunut miestäni pienenä Matlockiksi hänen vekkulin hymynsä takia. Pitäisikin pyytää molempien äideiltä, saisiko puheet vielä luettavaksi.

Puheen jälkeen pelasimme bestmanien ja kaasojen suunnittelemaa Mikä heitä yhdistää -peliä, jossa he näyttivät vieraille lappuja niin ettemme me nähneet, mitä niissä luki ja meidän piti arvata, mitä ylös nousseita vieraita yhdistää. Oli muuten kinkkisempi peli, mitä olin luullut! Mutta hauskaa oli.

Tämä olikin ainoa hääleikki, mitä juhlissamme oli. Pelin jälkeen oli ensimmäinen tanssimme, josta alkoivat tanssit ja bilebändin keikka. Lisäksi oli vielä kimpun ja sulhasneulan heitto, mutta näistä kerron ohjelmanumeroiden kakkososassa. Kerron myös juhlamme oheisohjelmasta, muun muassa Dateboxista.

Millaista ohjelmaa teidän häissänne on/oli? Mietittekö tarkat ohjelmanumerot vai onko/oliko teillä enempi vapaata olemista ja juhlimista? :)