Häätarina: Drinkkibaari ja juomien menekki

Luodaanpas tässä välissä katsaus juhliemme juomapolitiikkaan. Ilmaisen alkoholin tarjoilu ei aiheuttanut onneksi minkäänlaisia ongelmia. Toiset joivat hieman enemmän kuin toiset ja toiset olivat limpparilinjalla, mutta kellään ei mennyt alkoholin käyttö yli. Uskon, että juhlat kestivät pidempään alkoholitarjoilun takia. Tässä postauksessa esittelen drinkkibaarimme ja juomien todellisen menekin.

Kuva: Mika Martikainen

Täällä kerroinkin, että kaason mies suunnitteli meille nimikkodrinkit. Emme mieheni kanssa ehtineet kokeilla juhlien aikana kyseisiä juomia! :D En oikeastaan tiedä, miten paljon vieraat tekivät nimikkodrinkkejämme, mutta joka tapauksessa drinkkibaari oli menestys. Vieraista oli kiva tehdä itse drinkkejä ja siellä pörräsikin koko ajan porukkaa. Drinkkibaarin avasimme kahvittelun jälkeen eli noin kello 18:30. Sitä ennen vieraille oli tarjolla viiniä, olutta ja siideriä sekä alkoholittomia juomia.

Drinkkibaarin osaset

 - glitterbaarikyltti

- juomia

- minttua ja sitruunamelissaa ruukuissa

- hedelmäviipaleita (ei näy kuvissa)

- erikokoisia muovikuppeja

- pillejä

- mittoja

- drinkkiohjeet

Huomatkaa taustalla upea sydänverho, jota ystäväni väänsi päiväkaupalla! 

Juomamenekki oli laskettu niin, että päivällä olisi 72 aikuista vierasta ja illalla 55. En oikein osaa arvioida, paljonko kukin vieras joi ja paljonko juovia vieraita oli ilta- ja yöaikaan. Arvioisin 40-50 hengen pintaan.

Alkumaljat
Gancia Asti DOCG 7,5%     10 ploa

Lehtikuohu (alkoholiton)      3 ploa

Ruokaviinit

Jacobs Creek Shiraz Cabernet 13,5%    26 ploa

Jacobs Creek Riesling 11,5%                13 ploa

Miedot juomat

A. Le Coq Premium 5,2%              5 lavaa

Heineken Lager 5%                        5 lavaa

Golden Cap Perry 4,7%                  1 lavaa

Fizz Original Dry 4,7%                  3 lavaa

Drinkkibaari sekä avecit

Grants 40% 100cl                                     1 plo

Remedia Banana Liquer 18%50 cl           1 plo

Meukow VSOP 40% 100cl                       1 plo

Beefeater 40% 100cl                                 1 plo

Smirnoff Red 40% 100cl                           2 ploa

De Kuyper Blue Curacao 24% 50cl          1 plo

Remedia Cloudberry Liqueur 18% 50cl   1 plo

Bacardi Superior 37,5% 100cl                  1 plo

Bacardi Black 37,5% 100cl                       1 plo

Alkoholittomat juomat
Vichy 0,33 l        72 ploa ja olisi mennyt enemmänkin
Coca-Cola          12 litraa
7up                      8 litraa

Ylimääräisiä juomia jäi lähinnä olut- ja siideriosastolla. Pääasia kuitenkin, että juomaa oli riittävästi. Yli jääneitä juomia jakelimme siivouksessa auttaneelle porukalle. 

Kuva: Mika Martikainen

Toivottavasti tästä on joillekin teistä hyötyä, jotka pähkäilette paljonko sitä alkoholia kannattaa varata!  Voisiko juhlissanne olla drinkkibaari, jossa vieraat saavat itse tehdä juomia? :)

Häätarina: Ruokailu

 Kaikki kuvat Mika Martikainen, ethän kopioi.

Juhlamme alkuhetki sujui siis nopeammin, mitä olin ajatellut. Onnittelukättelyssä ja sulhasen isän pitämässä maljapuheessakaan ei kauaa mennyt, joten vieraat joutuivat odottamaan ruokaa hetken aikaa. Tämä ei kylläkään näyttänyt haittaavan vaan janoiset, auringossa paahtuneet vieraat kumosivat vettä naamaansa ihan urakalla. Edelleen minua harmittaa, ettemme tajunneet järjestää vettä ulkona hääjuhlan alkamista odottaville vieraille.

Aaaaaa, tästä ne bileet voi alkaa!

Vieraiden ei tarvinnut arvailla menuuta kovin kauaa, sillä se luki servietin ympärillä.

Ruokailu aloitettiin 16:15 ja sille oli varattu aikaa noin tunti ja viisitoista minuuttia. Ruokailulle varattu aika riitti oikein hyvin eikä ennen seuraavaa ohjelmanumeroa ehtinyt tulla liian pitkää taukoa. Ruuan ottaminen  kulki sujuvasti, sillä buffet oli katettu kahden puolen. Ruokaa oli varattu 72:lle hengelle eikä lämpimiä ruokia tainnut jäädä yhtään yli. Salaatteja ja mätiruisnappeja jäi jonkin verran, mutta loput niistä tarjosimme iltapalalla.

Ruuasta ja ruokailusta on jotenkin vaikea kirjoittaa, koska en oikein innostukseltani malttanut syödä. Sen kuitenkin havaitsin, että uunilohi ja perunamuusi maistuivat erinomaisilta. Cateringia valitessammehan otimme pienen riskin, sillä emme päässeet maistelemaan sen tarjoiluja ennen juhlaamme.

Juhlatila oli cateringin kannalta haasteellinen, sillä siellä ei ollut mahdollista valmistaa mitään ruokia vaan kaikki tuotiin suoraan kuumina ja kylminä paikan päälle. Tästä johtuen catering joutui ajamaan keittiölleen useamman kerran ruokailua ja kahvittelua valmistellessa. Edes kahvia ei voinut juhlatilassa keittää! Käytännössä valitsimme sen cateringin, joka on hoitanut juhlatilassa eniten pitopalvelutehtäviä ja luotimme heidän ammattitaitoonsa. Kaikki sujui kuitenkin  hyvin eikä ruokien kanssa (ainakaan tietääksemme) ollut mitään ongelmia. :)

Millä perusteella te valitsette/valitsitte pitopalvelunne? Uskaltaisitteko valita pitopalvelun ilman maistelua? :)

Häätarina: Hääjuhlan aloittaminen ja maailman hienoimmat opastekyltit

On minulla aikamoinen veli, kun tällaiset upeat kyltit suunnitteli ja toteutti häitämme varten. Hänen vaimonsa nauroi ihmetelleensä, että miksi veljeni on ostanut kasan timanttitarroja. No, opasteita varten tietysti! :D Kunhan joskus muutamme kerrostalosta matalampaan majaan, yksi näistä opasteista koristaa pihaamme aivan takuuvarmasti. 

Kaikki muut kuvat Mika Martikainen, ethän kopioi!

Hääjuhlamme piti siis alkaa kello 15, mutta ihan niillä lyömillä ei päästy aloittamaan, sillä vieraiden kuljetttamisessa ylös menikin hieman pidempään. Oikeastaan aloituksen myöhästyminen oli hyvä asia, sillä alkuhetkessä ei mennytkään niin kauaa kuin olin ajatellut. Jännitys nousi pintaan siinä vaiheessa, kun me mieheni kanssa istuimme sisällä odottamassa ja kuulimme, kuinka vieraita alkoi saapua pihalle. 

Sydämen tykytyksiä aiheutti sekin, kun kaaso sanoi, että ainakin kaksikymmentä vierasta puuttuu. Hän oli päätellyt näin, koska vieraille jaettuja nenäliinapaketteja oli jäänyt reilusti yli. Minä siinä sitten mietin, että ei ole todellista. No onneksi ei loppujen lopuksi ollutkaan. :D Viimein kaaso sanoi, että kaikki ovat paikalla ja voidaan aloittaa. Juhlatilan sisäänkäynnin luona yritimme kuunnella, milloin sellisti aloittaa soittonsa ja saamme marssia vieraidemme eteen.

Voi luoja sitä minun pillityksen määrää! Itse vihkitilaisuudessa toukokuussahan en itkenyt ollenkaan, mutta nyt kaikkien rakkaiden vieraiden näkeminen ja ystäväni soittama sellomusiikki veti minut herkäksi. Kyynelehdin ja yritin olla näyttämättä rumalta. Sisäänastelun jälkeen isäni lausui Stam1nan Murtumispiste-kappaleen hieman muokatuilla sanoilla. Sekin oli niin upea ja tunteellinen hetki. 

Sen jälkeen sellisti soitti You raise me up-kappaleen ja voi hyvä tavaton, miten hyvin se sopi juhlamme miljööseen! 

Alkuhetken lopuksi bestman piti lyhyen puheen, jossa kertoi lapsuudesta asti jatkuneesta ystävyydestä mieheni kanssa sekä mainitsi muutamista käytännön asioista juhlaan liittyen. Sen jälkeen kasasimme vieraat yhteen läjään ja otimme yhteiskuvan. Terälehtien heittokuvasta olemme teettäneet ison kuvan kotimme seinälle, ja siinä kuva kieltämättä pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun kaikki vieraat näkyvät kunnolla.

Häätarina: Potretit

Pukeutumisen jälkeen otimme suunnan kohti juhlapaikkaa. Onneksi olin tullut aiemmin kysyneeksi bestmanilta, että "Onko siinä sinun vanhassa bemarissa muuten ilmastointia?", koska vastaus oli "Eihän siinä. Katto voidaan kyllä nostaa." Huuh! Ehdimme vielä saada allemme ilmastoidun auton, jossa ei tarvinnut pelätä hikisuihkua.

 Kaikki kuvat Mika Martikainen, ethän kopioi!

Kumpaakaan ei ollenkaan jännittänyt! :D

Juhlapaikalla pauhasi rokki, kun illan bändimme teki sound checkiä. Se nostatti juhlatunnelmaa ja poksautimmekin samoin tein kuohuvan.

Sää oli ihana ja kuvausmiljöö meille erittäin mieluinen, mutta pitikin sen auringon paistaa koko ajan suoraan silmiin! Itse asiassa minullehan meinasi tulla migreenikohtaus, kun liian kauan tuijottelin aurinkoon päin. Onneksi oli lääkkeet mukana ja ne auttoi suht nopeasti. Kuohuvan nauttimisen jälkeen otimme kuvia kaason ja bestmanien kanssa. Sen jälkeen vapautimme heidän valmistelutöihin ja rupesimme poseeraamaan kahdestaan. 

Etukäteen mietin potrettikuviamme aika paljon ja olin ajatellutkin, että treenaisimme potretteja hääviikon aikana. No, eihän sitä aikaa sitten tietystikään jäänyt moiseen. Potrettikuvissa oleminen olikin sitten yllättävän luontevaa, ja sulhasenikin kehui kuvaajaa, että hänelle oli helppo olla kuvattavana. Siinäkin on varmasti etunsa, että kuvaaja oli minulle ennestään tuttu ja kuvannut minua usean kerran. 

Ja otettiin me se minun kammoama pusukuvakin! 

Häätarina: Hääpäivän aamu ja valmistautuminen

 Kaikki kuvat Mika Martikainen, ethän kopioi!

Saavuimme hotellille häiden aattona vasta kahdentoista aikaa yöllä ja molemmat olimme niin väsyneitä, ettei jännityksestä ollut tietoakaan. Kaaduimme suoraan sänkyyn ja nukahdimme samoin tein. Väsymys on kieltämättä melko tehokas jännityksen hallitsija! Kun herätyskelloni soi aamulla seitsemän aikaan, oli nouseminen aika kankeaa. Kirjaimellisesti; kävin vessassa ja eikun suoraan kampaajalle! 

 

Kun minä olin laitettavana, kirjoitteli kaasoni aikataulua ja ohjeita puhtaaksi bestmaneille sekä nyppi tuoreita ruusun terälehtiä. Minä vuorostani laittelin viehekukat ja kynteni odotellessani kaason valmistumista. Aikaa meillä meni kampaajan luona kolmisen tuntia. 

 

Muut hääapulaisemme olivat jo tulleet hotellille, kun kaason ja kuvaajan kanssa saavuimme paikalle. Olisitte nähneet kaason miehen ilmeen, kun ensimmäisenä hotellin ovesta astui hänelle tuntematon kuvaaja ja hän rupesi tivaamaan, että kukas sinä olet ja mitä teet täällä. :D Hotellihuoneessa oli ihan törkeän kuuma, kun ilmastointi ei toiminut eikä se tosiaankaan ollut ideaalein paikka kuuden hengen pukuhuoneeksi.

Bestmanit valittelivat, kuinka kuuma heille tulekaan puku päällä kunnes huomasivat pukuni hameosan kymmenen tyllikerrosta. He hiljenivät ja huvittuneina tuumasivat, että ehkä he pärjäävät sittenkin. Lohduttelin, että minulla sentään on yläkroppa paljaana.

Missä ne piilonepparit muka olivatkaan?!

 Kun kaikilla oli kamppeet niskassa, otimme suunnan kohti juhlapaikkaa. Siellä poksautimme shampanjan auki ja aloittelimme potrettien kuvausta. Näistä lisää seuraavassa postauksessa.

Missään vaiheessa ei oikeastaan jännittänyt, oli vain hyvä ja innostunut fiilis. Täytyy loppuun vielä sanoa, että kannattaa varata hääaamuun aikaa reilusti! Me olimme varanneet aamun valmisteluihin kuusi tuntia, jotta saimme valmistautua ihan rauhassa. Inhottavinta, mitä voisin kuvitella, on hirveä kiire niin tärkeän päivän aamuna, varsinkin kun meillekin sattui 30 asteen helle.

Hääpukuni jonkun toisen päällä?!

Vein hääpukuni pari viikkoa sitten pesuun Lovebirds-liikkeeseen ja siellä eräs asiakas jo ihasteli pukuani ja myyjäkin yritti houkutella, että laitetaanko pesun jälkeen suoraan myyntiin. Nyt käsillä olisi päätöksen hetki ja joko puvun kotiuttaminen tai sen myyminen. No mitäs tässä asiassa on miettimistä, myyminenhän olisi järkevää, koska

1) en tule käyttämään pukua enää koskaan

2) meillä ei ole järkevää tilaa säilyttää pukua

3) puku oli suht hintava

Mutta kun se on minun hääpukuni enkä halua kenenkään muun käyttävän sitä! Tiedän, ihan hölmöä. Eihän siinä mitään, etten halunnut ostaa hääpukua käytettynä, mutta miksi se tuntuu ongelmalta, että joku toinen morsian käyttäisi pukuani? Ilmeisesti hääpukuun kuitenkin latautuu niin paljon tunnetta, ettei siitä luopuminen nyt tunnukaan niin helpolta mitä luulin ennen häitä.

Sneak peek hääpuvustani! :)

Muista häätavaroista luopuminen ei ole ollut vaikeaa, ehkä hieman haikeaa välillä, joten en ymmärrä miksi puku yhtäkkiä on minulle niin hankala asia. No trash the dress voisi olla yksi vaihtoehto, mutta ei minulla ole sydäntä laittaa sen hintaista kaunista mekkoa paskaksikaan.

Mitenkäs hullua olisi, jos todella säilyttäisinkin pukuni ja ikikimppuni ja kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä uusisimme valamme ja pukeutuisin pukuuni jälleen? Ainakin aion hakea pukuni vielä kotiin, ja miettiä asiaa myöhemmin lisää.

Mitä te teitte/ aiotte tehdä hääpukunne kanssa häiden jälkeen? :)

Häätarina: Koristelu osa 2, Valoseinä, orkideapöytä ja ikkunat

Haluan esitellä juhlatilamme koristelua vielä hieman ennenkuin alan kertoa muuten hääpäivästä, jotta saatte kiinni millainen tunnelma tilassa vallitsi. Ja itse asiassa minusta on kiva esitellä, miten ajan saatossa suunnitellut asiat lopulta toteutuivat. Sanoinkin häitä edeltävänä päivänä monta kertaa ääneen, miten hienoa on nähdä, kun ajatukset ja ideat heräävät henkiin.

Ehkä jotkut bongasivatkin tästä postauksesta tiiliseinällä roikkuvan valoseinän. Täällä kerroin valoseinäkokeilustamme. Silloin asensimme valot roikkumaan parvekkeelta ja tietenkin ennen häitä piti vielä miettiä, miten saisimme valot pysymään tiiliseinällä. Lähdimme sitten mieheni kanssa inspiraatiokierrokselle kauppoihin ja jossakin vaiheessa (kun minä olin jo aika kyllästynyt miettimään ripustusta) hän koko ahaa-elämyksen ja keksi, että tekisimme valoille telineen, joka koottaisiin paikan päällä ja nostettaisiin seisomaan seinää vasten. Niinpä hän sitten hankki hyllyihin tulevia alumiinikiinnikkeitä (mikäköhän niiden oikea nimi on?) ja alkoi kokeilla. 

Hieman epävarmana mies tuumasi, että eiköhän valot saada pysymään seinällä ilmann että ne kaatuisivat vieraidemme päälle. Ja tältähän lopulta valoseinä sitten näytti (ja pysyi seinällä koko juhlien ajan):

Valoseinä oli hyvä idea ihan jo siinäkin mielessä, että tilassa oli yllättävän pimeää loppuillasta ja alkuyöstä. Valoseinä tulee mahdollisesti hääkirppikselle myyntiin, joten kysele lisätietoja ihmeessä jo nyt, jos kiinnostuit! :)

Täällä ja täällä suunnittelin sisäänkäyntiä ja tein kokeiluja maljakoilla ja orkideoilla. Täytyy sanoa, että ulko-ovelta näkyvä orkideapöytä oli lempielementtini koko juhlatilassa ja se olisikin ollut juhliemme aloituskohta, jos sade olisi iskenyt. Siksi onkin niiiiiiin iso harmi, ettei kohdasta ole kuvaa. En ymmärrä, miksei kumpikaan kuvaajasta kuvannut sitä kohtaa muuten kuin takaapäin. Pöydän ympärillä oli avara tila ja valkoiset orkideat ja lempeät kynttilät rauhoittivat tilaa ihanasti.

Kuva: Mika Martikainen

En muista kerroinko, että vanhemmillani oli ikkunaremontti alkukesästä. Minähän innostuin heti, että haluan muutaman ikkunan koristeluun. Ikkunoista teimme istumajärjestysikkunat, Instagramikkunan ja monogrammi-ikkunan.

Kuva: Mika Martikainen

Kuva: Mika Martikainen

On myönnettävä, että näiden tekemisessä oli iso homma! Ensin mieheni suunnitteli ikkunat ja tulosti tekstit oikeassa koossa. Sitten minä siistin ikkunat ja poistin niistä kahvat, jonka jälkeen teippasin mallit ikkunoihin ja piirsin mallista valkoisella permanenttitussilla. Minulla meni koko päivä näiden piirtämiseen! Mutta kieltämättä ne sopivat juhlatilaamme hyvin. :)