Pages

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Paperituotteiden suunnittelua - menu

Minulla on paraikaa meneillään ahkera paperituotteiden suunnittelu, joka sisältää muun muassa menun, ohjelman, bingon ja drinkkibaarin ohjeet. Perusideana on hyödyntää monogrammiamme ja kahta kutsuissa käyttämäämme fonttia. Väreinä ovat teemavärimme hopea/harmaa, musta ja valkoinen. Pari päivää sitten sain suunniteltua menumme, joka on hyvin simppeli, mutta toimii mielestäni kattauksemme kanssa. Alusta asti oli selvää, että teen jokaiselle vieraalle oman menun, lautasliinan ympärille laitettavan rinkulan. Olin ajatellut painattaa ne, mutta päädyinkin toiseen lopputulokseen eli askartelu-urakkaan. 

Ensin ajattelin kaunokirjoitusta, mutta tulin siihen lopputulokseen, että näin menu on selkeämmin luettavissa. Tulostin siis menut A4:lle vaakapäin, yhdelle sivulle niitä mahtuu neljä. Sen jälkeen liimasin menun helmiäisharmaalle kartongille ja teippasin ne takaa kiinni. Lautasliinojen taittelussa on myös oma hommansa. Ne täytyy ensin avata, sitten taittaa jokainen kulma keskelle ja sitten puoliksi. Näissä siis riittää hommaa, mutta toisaalta voin tehdä ne täysin valmiiksi ennen hääpäivää.

Juhlassamme tarjoillaan siis
Kylmäsavupororieskat karpalosmetanalla
Katkarapunapit mätikastikkeella
Loimulohta remouladekastikkeen kera
Tortillatapakset
Kreikkalainen salaatti
Broileri-pastasalaatti
Kalkkunanfilerulla karpalokastikkeella
Riistakäristys
Puikulaperunamuusi ja Puolukkahillo
Perunarösti
Hunajaiset uunijuurekset


Nam, itselle ainakin vesi herahtaa kielelle menua lukiessa. Uuh, niitä tuleekin silmäiltyä kun väännän 80 menulautasliinapakettia. :D

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Nämä ovat vain onnenkyyneleitä varten

Ajatus nenäliinojen jakamisesta vieraille lähti oikeastaan siitä, kun sulhaseni aina pyytää minulta nenäliinaa. Näyttää olevan mahdotonta, että hän kantaisi taskussaan nenäliinaa. Kuinka monelle häävieraalle käy sitten samalla lailla, ettei nenäliinaa olekaan mukana? Voihan toki olla, ettei näille nenäliinoille olekaan paljoa käyttöä, mutta ne ovat kiva yksityiskohta juhlassa. Meillehän ei tule mitään vieraslahjoja, joten nämä voivat toimittaa sen asemaa. Sulhanen ehodtti itse asiassa vieraslahjaksi henkaria. Juhlapaikallamme ei ole minkäännäköistä systeemiä ulkovaatteiden säilyttämiselle, joten kävimme Ikeasta kolme vaaterekkiä ja 90 henkaria (olisitte nähneet myyjän ilmeen, kun lapoimme henkarit myyntihihnalle!) hurjaan hintaan 0,99 euroa/5 kpl. Sulhanen tuskaili, että miten ne sitten roudataan pois juhlapaikalta ja mitä tehdään tuollaisella määrällä henkareita, kunnes keksi, että annetaan ne vieraiden matkaan. :D


Koska kaasoni viidensadan kilometrin  päässä saa tänään postissa kasan näitä etikettejä enkä luultavasti näe valmiita nenäliinapussukoita ennen hääpäivää, julkaisen jo kuvia etiketistä. Kooltaan etiketit ovat 6,2 x 9,8 cm. Printterini esitti viisasta ja tulosti puolet etiketeistä vaaleanvioleteilla monogrammeilla ja puolet vaaleanpunaisilla, vaikka monogrammi on harmaa. Eipä mitään, voidaan jakaa miesvieraille violetit ja naisvieraille punaiset versiot. :)


Ja tosiaan, tarveaineiksi olemme jo aiemmin hankkineet valkoista leivinpaperia sekä nenäliinoja. Leivinpaperista leikataan suorakulmio, joka taitetaan kaksinkerroin ja väliin asetetaan nenäliina(t). Etiketti päälle ja ompelukoneella ympäri.

Suunnitellessani näitä etikettejä rupesin miettimään yksityiskohtien määrää, mitä juhlassamme on. Ja niitähän riittää! Yhden hauskan mainitakseni; tuunatut teepussit, joissa hihnan päässä on hopea timantein koristeltu sydän.  Nyt olen miettinyt, pitäisikö minun tilata niihin mätsäävää hopeista sydänsokeria. Sen siitä saa, kun suunnittelee häitään pitkään. :D 
kuva
 Löytyykö teidän juhlistanne jotain yksityiskohtia, jotka melkein huvittavat teitä? :)

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Morsiamen häälook

Täällä kerroin sulhasen häälookista, ja nyt on aika kertoa minun. Sulhasen asusteet ovat kultapainotteisia, minun taas hopean värisiä. Hopea sopii toki teemaväreihimme, mutta se myös korostaa hääpuvussani olevaa hopeaa helmivyötä. Koska pukuni on melko bling, en laita kaula- enkä käsikorua. Hiuskoru on vielä mietinnän alla. 

Morsiamen asusteet: bolero (tai hihatin se taitaa olla), kengät, korvakorut, kynnet (voiko niitä kutsua asusteiksi?), laukku (jota en varmastikaan edes tarvitse) ja sateenvarjo (jota toivottavasti en tarvitse).

Ihan ensimmäisenä hankin laukun joskus viime vuoden puolella. Olen jo käyttänyt sitä useampaan otteeseen, ja se on häitä ajatellen vain varalla. Kynnet sain mieheltäni joululahjaksi (osasipa ostaa hyvät kynnet!). Löydettyäni hääpuvun innostuin, että kenkien tulee olla hopeat ja ne löytyikin Carlsonilta. Korvakorut löysin sattumalta Love me do-messuilta Ninkan shopista. Eniten päänvaivaa tuotti bolero, jota etsin pitkän aikaa. Sattumalta sitten löysin sellaisen Haloselta ja täytyy sanoa, että tykkään siitä paljon! Se on niin nätti hohtaessaan hennosti. Sateenvarjon bongasin Tinkaliinan blogista ja varasin sen samoin tein. 


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Swarovskin kristalleja vihkisormuksen viereen?

Nythän on käynyt niin, että en enää käytä kihlasormustani. Aikani sitä käytin vihkisormukseni kaverina, kunnes kyllästyin siihen, miten kihla on liian pieni ja koruton verrattuna vihkisormukseen. Se oikeastaan vei vihkisormuksen hehkua pois. Niinpä olen viime ajat käyttänyt pelkkää vihkisormusta. 
 Parhaiten mielestäni vihkisormukseni kaveriksi sopisi rivi kiviä. Timantteihin vaan ei tällä hetkellä tohtisi sijoittaa, kun vihki oli jo sen verran hintava. Vaihtoehdoksi löysin swarovskin kristallit, mutta en tiedä miltä ne näyttävät timantin vierellä? Ovatko ne ihan halpismeininkiä vai varteenotettava vaihtoehto?        
Yllä olevat sormukset löytyvät Glamiran nettisivuilta. Vihkisormukseni paksuus on noin 2,5 mm ja mietinkin, minkä paksuinen rivistö sen kanssa sopisi parhaiten? 

Täytyy myöntää, että fiksuinta olisi aikanaan kihlaa ostaessa miettiä vihkisormusta samalla. Hankitteko te kihla- ja vihkisormuksen samaan aikaan? Mikä yllä olevista sormuksista on lempparisi? :)

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kaason puku ja bestmanien asut

Alusta asti oli selvää, että kaasolleni tulisi musta, pitkä mekko. Mietimme kyllä, että eihän musta kokopitkä mekko ole liian synkkä ja tulimme siihen lopputulokseen, että päinvastoin sehän on erittäin juhlava. Viime viikon häissä kaasot olivat myös pukeutuneet mustaan ja erottuivat erittäin hyvin vieraista. Kaason puvun löysimme Seremoniasta. Puvun kohdalla kävi vielä niin, että kaasoni naureskeli puvun selkämykselle; "Kaunis puku pilattu tällaisella selkämyksellä!". Kannustin häntä kokeilemaan ja sitten hän tajusi selkämyksen jujun. Hän kun luuli, että läpinäkyvä osa näkyisi hassusti tummanruskeana. :D 


Mukavaa kontrastia luo, että minä olen valkoisessa puvussa ja hiukset osittain auki, kaasoni mustassa puvussa ja hiukset kiinni. Bestmanitkin jatkavat tummaa linjaa. He pukeutuvat mustaan pukuun ja mustaan kauluspaitaan. Väripilkkuna on harmaat solmiot. Vieheet ovat luultavasti jotakin valkoista kukkaa.
kuva
Ei siis perinteisen häämaisia pukuja avustajillemme. :)  Mietimme heidän pukeutumistaan kaikki yhdessä ja etsimme yhteneväistä linjaa.

Miten teidän kaasojen ja bestmanien pukeutuminen? Saavatko he vapaasti valita, miten pukeutuvat? :)

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Sulhasen meikki

Meneeköhän tämä nyt jo vähän yli... Nimittäin sulhasen meikki. Ollaan tässä valmistautumassa sulhasen kanssa iltapäivällä alkaviin hääjuhliin, minä meikkailen ja sulhanen tuijottaa telkkaria. Laittelin äsken tummien silmänalusten häivyttäjää ja mieleeni välähti, että pitäisiköhän ne sulhasenkin silmäaluset meikata hääpäivänämme? Varovasti kysyin, että "kulta, saisinko testata sulle yhtä juttua?" ja hän oli että no joo. Pienen ihmettelyn ja "ai, apua sattuu"-huudahdusten jälkeen sulhasen silmäaluset on nyt peitetty ja katse kirkkaampi. Kun kysyin sopisiko hänelle, että hääpäivänä tekisin saman, vastaus oli hillityn häpeilevä joo. Olenkohan ihan bridezilla, kun pakotan sulhasenikin naaman käsittelyyn? :D 

kuva


Olettekoko te miettineet sulhasen meikkaamista? :) 

maanantai 9. kesäkuuta 2014

2 kuukautta suureen päivään!

Enää ja samaan aikaan vielä kaksi kuukautta hääpäivään. Tekemistä riittää yllin kyllin, mutta kiire tuskin ehtii tulemaan. On aika ynnätä missä mennään. 

Isoin asia on, että jee löysin kuin löysinkin hyvät rintaliivit pukuni alle! Yllätyin, kuinka helposti ne löytyivätkään ja että Wonderbrat olivatkin minulle se passeli olkaimeton rintaliivi. Tänään kävin hääpuvun muokkaussovituksessa Wondereitteni kanssa ja huokaisin helpotuksesta, ne sopivat puvun alle oikein hyvin ja tuntuvat tukevalta. Alaosaa en vielä ostanut, koska en ollut ihan varma, minkä tyyppiset alushousut ja sukkahoususysteemit puvun alle sopii. Sovituksen aikana minulle tuli olo, että parhain vaihtoehto olisi saumattomat alushousut ja NILKKASUKKAHOUSUT. Voiko sellaiset laittaa hääpuvun kanssa? Perussukkahousut on nono ja minusta tuntuu, että myös sukkanauhaliivi näkyisi puvun alla kuhmurana.

kuva
Uudesta pitopalvelustamme otettiin minuun yhteyttä ja huh, kaikki on ok ja niin kuin ensimmäisen pitopalvelun kanssa olimme sopineet. 

Iso kysymysmerkki edelleen on, että miten aloittaisimme hääjuhlan? Alunperinhän tilaisuuden oli tarkoitus alkaa papin siunauksella, mutta sitten pappimme perui. Emme ole keksineet ketään toista pappia, jonka haluaisimme siunaamaan meidät, kuitenkaan kun ei ketä vaan siihen haluaisi. Tokihan joku ystävistämme tai sukulaisista voisi hoitaa siunauksen, mutta en tiedä, tuntuu hankalalta keksiä, miten juhlan aloittaisi.

kuva
Muuten jäljellä on lähinnä askarteluja ja joitakin hankintoja, kuten sulhasen kengät ja alkoholipuoli. Kaikki on siis suunniteltuna ja toteutusta vailla valmista. Innolla odotan tämän ja ensi viikonlopun häitä, kun ensin aviomieheni (huom, ei enää sulhanen) sisko menee naimisiin ja sitten hyvä ystäväni.

Mikä teillä on tilanne? Ja kertokaa, onko nilkkasukkahousut liian härski? :)

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Hääjärjestelyiden vaikein osuus edessä: rintaliivien osto

Phuh, olen huomannut kuinka hääjärjestelymotivaatio on laskenut naimisiin menomme jälkeen kuin lehmänhäntä. Odotan vaan innolla niitä häitä, joissa olemme vieraina ensi viikolla ja sitä seuraavalla viikolla. Motivaatiota laskee myös sellaiset asiat, että 
  1. pitopalvelustamme vastaava henkilö oli siirtänyt pestinsä  toiselle pitopalveluyritykselle kertomatta meille  enkä saa nyt tähän uuteen pitopalveluun yhteyttä 
  2.  ilmoittautumisia häihin on tullut maksimissaan kymmenen
  3.  toinen kaasoistani jätti pestinsä
  4.  rintaliivien osto, joka ei todella ole lempipuuhaani
Tänään olen suorimassa alusvaateliikkeisiin etsimään hääpuvun alle sopivia alusvaatteita. Sinänsä ihan kiva asia, mutta jos on siunattu sen kokoisilla rinnoilla kuin minulla on, niin alusvaatteiden ostaminen ei ole koskaan helppoa tai kivaa. Olen jo ostanut yhden alusvaatekerran hääpuvun alle, mutta kuinka ollakaan rintaliivit eivät ole tarpeeksi tukevat. 

kuva
Jotenkin naimisiin menon jälkeen kaikki nämä järjestelyt ja stressaaminen alkoivat  tuntua turhalta. Miksi tehdä kaikki niin vaikeasti, kun voi vaan käydä viisi minuuttia maistraatissa ja sen jälkeen tehdä jotakin kivaa? Tiedän kyllä, että motivaatio palaa jossakin vaiheessa ja hääjärjestelyt nyt muutenkin menee aaltoillen. Kaksi kuukautta ennen hääpäivää ei vain ole paras hetki olla innostumatta omista häistään. 

No olipas nyt masentunut postaus. :D Kunhan löydän ihanat ja sopivat alusvaatteet hääpukuni alle, niin sitten motivaatio taas nousee, eikös?

Miten teidän hääsuunnittelut sujuu? Mitkä on pahimmat esteet, mihin olette hääjärjestelyiden aikana törmänneet?

torstai 5. kesäkuuta 2014

Polttarit!

Noniin, on aika kertoa melkein pari viikkoa sitten olleista polttareista. Valitettavasti kertomus jää vailliseksi, koska en saa nähdä yhtään polttarikuvaa ennen häitä enkä polttareita eteenpäin vieneitä vihjelappuja. Kun kaiken lisäksi en saanut käyttää kännykkää koko viikonloppuna, lopputulos on ettei minulla ole polttareista yhtään kuvaa. Koettakaa eläytyä muuten polttarimeininkiin! Otin kuitenkin kuvia toisesta polttarikostyymistä, joka jäi minulle. Hauskaa muuten, että minulla ja sulhasellani oli samana viikonloppuna polttarit. Kaasoni sanoi, että se aiheutti hieman fundeeraamista, ettemme vain sattuisi törmäämään toisiimme.

Pohjustukseksi tarinaa polttarien alkamispäivästä (eli yöstä) eli perjantaista. Perjantaina kävin aamulla tekemässä kouluvuoden viimeisen tentin ja olin aivan poikki. Kuukauteen en ollut viettänyt yhtään vapaapäivää ja se alkoi vaatimaan veronsa. Kävin kaupasta karkkia ja aloin tsemppaamaan itseäni illan bändikeikkaa varten. Illan keikka oli sen verran hengästyttävä, että vedettiin neljä tuntia putkeen ilman taukoja. Keikan jälkeen kaljan korkattuani tuumasin bändikavereilleni, että ihanaa, nyt alkoi vapaat ja pääsen nukkumaan. Aloitimme roudauksen ja mikkipiuhoja kasaan pistäessäni aloin kuulla huutoa ja naurua. Katsahdin ylös ja tajusin, että jaa-a se onkin menoa nyt! 

 Kaasoni seisoivat edessäni ja tunkivat pinkkiä kirjekuorta käteeni. Kuori sisälsi ensimmäisen vihjeen ja olin niin hämilläni, etten tajunnut mitä sillä ajettiin takaa. Tuumasin, että kidnappaatteko te minut ja kaasot huusivat, kyllä! Samoin tein minut tempaistiin ulos ja käteeni tungettiin kaljapullo ja karkkipussi. Ulkona odotti auto ja kuski sekä apukuski, pitkäpartainen hevari, joka twerkkasi minulle Darkthrone-paidassaan. Siinä vaiheessa mietin, että mitäköhän minulle vielä tehdään! Lähdettiin liikkeelle ja päädyimme sulhaseni nimiselle kadulle, vähänkö repesin. Kuski ja apukuski jätettiin jatkamaan matkaa ja kaasot ohjasivat minut hotellihuoneeseen, tai oikeastaan se oli sellainen vuokrahotelliasuntosysteemi. Minulle annettiin ruokaa ja lisää kaljaa ja sitten ohjeeksi tuli mennä nukkumaan. Jännitti, mutta väsymys vei nopeasti voiton. Ennen nukahtamista pyysin, että saanhan minä nukkua pitkään.


No en tosiaan saanut. Seitsemältä ylös, neljän tunnin unien jälkeen ja kymmenen minuuttia aikaa tehdä meikki. Aamupalaa kupuun ja pinkki polttariasu ylle, jonka ehdoton kruunu oli suihkumyssy. Lähdimme kävelemään ja käveltävää totisesti riitti, lähes tunnin tarpeiksi! Päämäärässä osa polttariporukasta liittyi joukkoon. Päämäärä oli joogasali, joissa saisimme rentouttavan alun päivälle (aamun meikkikiireen ja kävelyn jälkeen). Puolitoista tuntia hujahti ihan huomaamatta ja sen jälkeen olimme kaikki vau-olotiloissa. Joogasalilta jatkoimme kävellen ja metrolla puistoon piknikille, jossa loput polttariporukasta liittyi mukaan. Nam, skumppaa, patonkia, juustoja ja mansikoita. Piknikiämme sulostutti lähellä istuva mies, joka yrjösi koko ajan lähes putkeen sekä tamponit sieraimiinsa tunkenut mies, joka halusi kanssani treffeille. Piknikillä ollessa kaivelin yllätyspussista tavaroita ja yritin pähkiä, mikä tavara liittyy kehenkin. Se meni pelkäksi kikatteluksi ratkiriemukkaiden muistojen äärellä!


Piknikin jälkeen lähdimme jälleen kävelemään, tällä kertaa kohti etnotanssikeskusta. Siellä pääsimme tanssimaan Bollywoodia, mikä oli ihan älyttömän hauskaa. Bollywoodtunnin jälkeen sain nautiskella intialaisesta päähieronnasta. Ah, ei varmaan ole ikinä tuntunut pää niin kevyeltä ja niskat niin irtonaisilta. Tämän jälkeen oli jälleen aika syödä ja minut ohjattiinkin yhteen lempiravintoloistani.


Ruuan jälkeen sain vihjeen morsiussaunasta ja mietin, että mistä ne löytää meille saunan. No ei ollut saunaa vaan huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto, suihku ja erilaisia hoitoja kasvoille, käsille ja jaloille. Minä vain istuin ja muut hoivasivat, täyttivät viinilasiani ja valitsivat hyviä biisejä taustalle. Hoitojen jälkeen sain lahjapaketin, joka sisälsi ystäväkirjan. Sitä lukiessa tuli kyllä kyynelehdittyä ja myös naurettua. Seuraavaksi kukin vuorollaan pääsi maalaamaan minulle bilemeikkiä. Mielenkiintoinen kokemus! Eteeni tuotiin upea pin up-mekko, jossa saisin viettää illan. Eikun mekko niskaan, hiukset kiharalle ja menoksi. Onneksi laitoin korkokenkien sijaan tennarit, sillä tuli tanssittua koko ilta ja yö. Drinkkien ja tanssimisen lomassa jouduin vastailemaan  sulhastriviaan. Kahden jälkeen väsymys otti polttariporukastamme vallan ja hyvästelimme toisemme, kaasojen kanssa suuntasimme sulhaseni nimiselle kadulle.


Seuraavana aamuna (tai päivänä) sain nukkua pitkään ja herätä pikkuhiljaa. Polttarit eivät olleet kuitenkaan vielä täysin ohi. Ensin vastailin vaimoustestiin, jossa kyseltiin muun muassa sulakkeiden vaihdosta ja jääkiekon paitsiosta. Ihan ei kaikki osunut kohdilleen! Sen jälkeen sain vaimon selviytymispakkauksen ja ohjeita. Minun piti yhdistää ohjeet ja tuotteet.


Loppupäivä meni rentoillessa, höpötellessä ja syödessä. Illalla sulhanenkin palautettiin ja katsoimme porukalla Suomen matsia. Polttariporukka oli osannut järjestää aivan minunnäköiseni polttarit; liikuntaa, hemmottelua, hyvää ruokaa ja juomaa sekä yhdessä oloa. :)


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Miltä näyttää rouvasihminen?

Niin se nyt on, että tässä on oltu kohta viikko naimisissa ja elelty rouvasihmisenä. Outoa... Uuden sukunimen käyttäminen tuntuu jo suht luontevalta vaikkakin sen käyttöä pitää miettiä etukäteen, esimerkiksi puhelimessa. Joka tapauksessa, maistraattivihkimisemme oli nopeasti ohi ja kärkenä sen sanomassa oli, että avioliitto solmitaan perheen perustamiseksi ja yhteiskunnan säilymiseksi. Romanttista. :D Kyyneleitä ei tosiaan näkynyt kummankaan silmänurkissa, hävettää myöntää, että minua nauratti jopa välillä tilanteen absurdius. On siinä morsian.

Fiilis vihkimisen jälkeen oli kyllä erinomainen ja Långvik hyvä valinta naimisiin menon juhlistamiselle. Långvikissä nautittiin kylpylästä, hyvästä ruuasta ja yleisesti olemisesta. Heti vihkimistä seuraavana päivänä lähdin reissun päälle. Tuttuni ovatkin ihmetelleet, että tyyppi meni naimisiin ja lähti heti sulhastaan karkuun. Olen vain tuumannut, että niin suhde pysyy tuoreena. Täytyy kuitenkin sanoa, että maistraattivihkiminen ja sitä seurannut rentoilu oli ihan paras valinta meille.

Monet ovat myös kyselleet, että miltä tuntuu olla naimisissa. Jäätävän hankala kysymys, en minä tiedä. Kivalta? Naimisiin menoon liittyy niin paljon kaikkea, ettei sitä pysty kuvailemaan. Olen onnellinen. Sekin vaikuttaa, ettei naimisiin meno periaatteessa muuttanut paljoakaan asioita, lähinnä tunnetasolla ja nimipuolella. Ollaan jo vuosia asuttu saman katon alla ja häitä on suunniteltu niin kauan, että naimisiin menoon liittyvät asiat on ehditty miettiä huolella läpi. 

Monelle olen myös sanonut, etten ainakaan koe itseäni yhtään sen aikuisemmaksi vaikka rouvanimikkeellä nyt kuljenkin. Enhän minä edes näytä naimisissa olevalta ihmiseltä! Mielestäni nimittäin useista ihmisistä huomaa, ovatko he naimisissa tai onko heillä lapsia, varsinkin naisista. En osaa selittää, miltä esimerkiksi naimisissa oleva kaksikymmentäseitsemänvuotias nainen näyttää, mutta jokin ulkoisessa olemuksessa viestittää, että henkilö on rouva.

Loppupäätelmäni on, että rouvasihmisellä on hyvin hoidetut kädet ja kynnet, koska kauniiden sormusten kanssa ei voi olla rumat ja pureskellut kynnet. :D

Oletteko te huomanneet jotain tiettyjä piirteitä naimisissa olevissa ihmisissä? :)