Täällä puhuu morsian, joka kokee, että sisuksissa alkaa nousta kapina. Tai sitten olen vain ihan ulalla, mitä haluan. Minulla on nimittäin hieman ristiriitainen suhtautuminen hääpukuihin tällä hetkellä. Luulin jo tietäneeni mitä haluan. Alkuperäinen budjetti oli 1500 euroa, mistä laskin sitä 1000 euroon. Tällä hetkellä haaveilen, että puku löytyisi vaikkapa alle viidensadan.
Korostetaanko sen oikean löytymistä liikaa? Mietitäänpä lempivaatteitani (
collegehousuja ja hupparia). Ne on pistänyt silmiin vaatekaupassa, kirpparilla tai nettikaupassa, mutta harvan kohdalla on tullut tunnekuohu vaikka vaate tuntuu omannäköiseltä ja hyvältä. Kertaakaan en ole itkenyt sovituskopissa! :D Pitäisikö siis hääpuvun aiheuttaa sellainen fiilis? Toki hääpukun liittyy suuria odotuksia ja suurta tunnelatausta, mutta onko tämä sen oikean löytyminen vain hääpukuliikkeiden ja -valmistajien juoni tehdä vaatekaupasta elämysbisnestä, jolloin parin extrahuntin maksaminen ei tunnu pahalta?
Uskon kyllä, että hääpukua sovittaessa moni kokee varmuutta ja liikutusta, kun löytää sen itselle sopivan yksilön. Hääpukuun latautuu erilaisia odotuksia kuin perusvaatteisiin. Silti vierastan, että hääpuvusta tehdään liian pyhä. No okei, itse en kuitenkaan haluaisi käytettyä hääpukua.
Vaikka pitäisi vain ajatella itseään, niin kuinkahan moni morsian voi vilpittömästi vannoa, ettei mielessä ole käynyt mitäköhän vieraat ajattelee puvusta? Tai sulhanen, äiti ja anoppi? Ja tässähän se minun akilleenkantapääni on, en tiedä onko minulla rohkeutta poiketa muotista enkä edes tiedä haluanko. Silti pieni kapinallinen sisälläni huutelee, että ei valkoista pitkää pukua, vaan kunnon rokkipläjäys! Okei, kyllähän morsiamen pitää näyttää itseltään.
Minä rakastan hienoja mekkoja eikä juhlavaatteisiin pukeutuminen tunnu minusta yhtään tukalalta. Miksi sitten yksi hääpuku tuntuu niin ylitsepääsemättömältä? Löytyisikö ratkaisu puvun teettämisestä?
puvun teettäminen on kyllä hyvä vaihtoehto. Mulla ei tullu mitään tunteita yksikään puku päällä, ei edes se puku jonka valitsin :D Se oli vain sellainen millaista olin etsinyt, joten hyvä siitä varmasti tulee :)
VastaaPoistaRohkeasti vain sovittaa erilaisia tai ota yhteyttä ompelijoihin ja kysy mitä teettäminen maksaisi :)
Toisaalta haluaisin vielä kierrellä hääpukuliikkeissä ennenkuin menisin ompelijan puheille, mutta motivaatio mennä hääpukuliikkeeseen ei tällä hetkellä ole huipussaan. Hankalaa. :D
PoistaHeh, väitän etten välittänyt yhtään mitä muut ajattelevat! Toivon vain, että sulhanen tykkää :) Sinä siinä puvussa koko päivän vietät sinun (no okei, teidän) juhlissanne, että ihan kannattaa antautua täysin omille mieltymyksille.
VastaaPoistaMinulle ei todellakaan tullut mitään suurta tunnekuohua puvun löydyttyä. En vain malttanut olla katselematta itseäni peilistä se päällä ;) Myyjä totesi, ettei todellakaan ole kovin monia itkuja tai muita suuria tunteenpurkauksia nähnyt, vaikka hän oli pukuja muistaakseni jo 5 vuotta myynyt. Amerikkalaisten hääohjelmien överireaktioiden normaaliuteen ei ainakaan kannata uskoa :)
Mahtava homma! :) Minäkin kerään rohkeutta siihen ja ajattelinkin, että ehkä hääpukujen sovittaminen yksin olisi hyvä vaihtoehto. Onhan tuokin osoitus oikeanlaisesta puvusta, kun siinä haluaisi vain olla ja katsella itseään. :)
PoistaMullakaan ei tullut mitään erikoisia tunteita mun puvusta, se näytti kauniilta päällä ja mun tyyliseltä, sekä se oli halpa (mikä oli aika ratkaseva juttu) :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä. :)
PoistaMä voin myös vilpittömästi sanoa, että en ajatellut ketään muuta kuin itseäni pukua ostaessani. Menin tarkoituksella liikkeeseen yksin. Mulle oli tärkeintä se, että se puku on sellanen, missä mun on hyvä ja itsevarma olla:) Jahkailemalla päädyin omaani eli tunnekuohut oli siitä kaukana:D maailma on kyllä täys kauniita hääpukuja (samalla lailla kuin tavallisiakin vaatteita) ja voisin jokapäivä löytää jonkun uuden kivan. Tsemppiä puvun hankintaan:) Luv, Päiväkirjan lehtiä
VastaaPoistaTuossa on ideaa, ehkä itsekin voisin sovittaa pukuja rauhallisemmalla mielellä, jos en ottaisi ketään makutuomariksi. Ehkä valinnanvaraakin on liikaa ja silti tuntuu vaikealta valita vain yksi puku. Kiitos! :)
PoistaMullakin puku löytyi yhtäkkiä yllättäen. Se valikoitui hääpuvuksi, koska oli edullinen ja istui hyvin päälle. Mitään superhyperelämystä en kokenut pukua sovittaessani missään vaiheessa :). Mietinkin aika pitkään, onko puku sittenkään se the dress, mutta koska rahaa saa palamaan vaikka mihin häihin liittyvään, niin budjettia edullisempi puku oli ihan kiva juttu. Ehdottomasti voi mielestäni valita myös omannäköisensä hääpuvun, ei ole pakko mennä virran mukana!
VastaaPoistaItsekin olen miettinyt, että minun hääpukuni ei tarvitsisi olla hääpuku. Muistaakseni viime talvena joku esitteli tosi kaunista H&M:n mekkoa hääpuvukseen. Silmät auki vaan, koskaan tiedä missä hääpuku kävelee vastaan. :)
PoistaMulla on ollut samoja ajatuksia mitä sulla, mutta toivon että se puku löytyisi ensi vuoden aikana. Enkä usko että puku tuottaa mitään erikoisia tunteita itselleni, se on vain puku :D Millään ei oo väliä, että se on kaunis, mun tyylinen ja halpa.
VastaaPoistaEiköhän me molemmat ennen hääpäiviämme jotaki päällepantavaa löydetä! :)
PoistaMulle käy aina näin, kun yritän kirjoittaa kommentin kännykällä. Laulene pitkän litanian ja sitten koko viesti katooaa bittiavaruuteen...
VastaaPoistaMä voin vähän valaista asiaa hääpukumyyjän/ompelijan näkökulmasta.
Amerikkalaiset hääpukuohjelmat vääristää lähes kaikkien niitä katsovien morsiamien ajatukset hääpukujen etsimisestä.
Ennen vastaavanlaisia ohjelmia, suomalaiset morsiamet ottivat pukuasiat mukavan lunkisti. Kyllä niitä hermostuneitakin naisia oli, mutta ei niin paljon kuin nyt. Nykymorsian hukuttaa itsensä hääpukujen suohon yleensä puolivahingossa, kun odotellaan sitä tunnetta, mitä ei oikeasti kaikille edes tule. Suurin osa morsiamista osaa yhdistää järjen ja sydämen, valiten sen puvun joka tuntuu omalta ja jossa on hyvä olla, mutta valitettavasti näen liian paljon niitä, jotka aloittavat vahvasti, mutta jäävät turhaan odottelemaan ilotulituksia ja kyynleitä. Pahimmillaan nämä morsiamet tulevat useita kertoja uudestaan ja uudestaan, ajaen itseään ahdistukseen kun mitään ei löydy. Todennäköisesti se oikea puku on vilahtanut jo ensimmäisillä sovituksilla, mutta se on sivuutettu. Sanoisin että jos sovitettujen pukujen kokonaismäärä lähentelee sataa ennemmin kuin kolmeakymmentä, ollaan ihan väärillä jäljillä.
Hääpukujen sovittaminen on vähän niinkuin hajuvesien haistelu. Ei kerrallaan liian montaa pukua. Ja tavallaan sitä voi verrata myös miehiin. Kun löytää itselle sopivan, niin ei sitä katselua enää tarvitse jatkaa.
Eli siis vastaus kysymykseen "mutta onko tämä sen oikean löytyminen vain hääpukuliikkeiden ja -valmistajien juoni tehdä vaatekaupasta elämysbisnestä" on ei. Tämä sinun kirjoittamasi asia tekee hääpukuliikkeiden työstä vähintään kolme kertaa vaikeampaa kuin aiemmin.
Sanoisin että pukua etsiessä: Kuuntele itseäsi, luota itseesi ja osaa lopettaa ajoissa. Jos jokaisessa sovittamassa puvussa on joku kohta minkä muuttaisit, niin todennäköisesti sinä löydät omasi vain teettämällä. Siinä vaiheessa on turha sovitella kymmeniä ja kymmeniä pukuja lisää.
Jännää, miten suuri vaikutusvalta voi ohjelmilla olla ihmisiin. Hääpukuohjelmat kuitenkin ovat (uskoakseni) käsikirjoitettuja ja eihän kukaan jaksaisi ohjelmaa katsoa, ellei siinä olisi suuria tunteita.
PoistaEn miettinyt hetkeäkään muiden reaktiota vaan menin täysin tunteella. Näin toimiessani tiedän että puku on sellainen jossa itse tunnen oloni kotoisaksi, sillä se että onko puku jonkun mielestä juuri sopiva vai se että oletko iloinen ja huoleton koko päivän on asia mikä näkyy...
VastaaPoistaToi on kyllä ihan totta! :)
PoistaJuu, ei täälläkään itketty. Tai no, siinä vaiheessa meinasin itkeä, kun ekassa liikkeessä myyjä tunki päälleni ihan vääriä pukuja ja tunsin itseni rumaksi paksukaiseksi. Siinäpä vasta hyvä aloitus puvun etsinnälle! Oikea puku oli siitä erikoinen, etten aluksi olisi välittänyt kokeilla sitä. Kevyt puku kun ei näyttänyt oikein miltään henkarissa. Saatuani puvun päälleni tunsin itseni ensimmäistä kertaa "prinsessaksi", vaikka tuollaista tunnetta en ollut edes lähtenyt etsimään. Se oli sitten siinä. Ei kyyneleitä, ei kiljahduksia, vain hyvä mieli puvun löytymisestä. :)
VastaaPoistaKamalaa! :o Itsellänikin kävi huono tuuri ensimmäisen hääpukuliikkeen myyjän kanssa (joka ei ilmeisesti edes ollut myyjä, vaan joku tuuraaja vaan). Äitini osaa usein valita minulle sovitettavaksi vaatteita, joista en hengarilla tykkää, mutta jotka sitten istuvatkin hyvin ja näyttävät hyvältä. :D Ihana tuntemus tuo prinsessa!
PoistaJoo, varmaan aika herkästi tulee itse kullekin sellainen käsitys telkkarista, että hääpuvun pitäisi jotenkin päräyttää koko maailma raiteiltaan ollakseen Se Oikea. Hassuahan sellainen reaktio olisi varsinkin niille morsiamille, jotka muuten ovat varsin tyyniä ja rauhallisia kaiken suhteen :) Eihän se parisuhteissakaan aina mene niin: se elämäsi mies saattaa osoittautua elämäsi mieheksi ihan ilman mitään tajunnanräjäyttävää rakastumisen huumaa ensisilmäyksellä, itkuja ja kiljumisia.
VastaaPoistaMullakin on vielä puku etsinnässä, mutta tiedän jo nyt, miltä sen täytyy tuntua päällä (koska ehdin löytää yhden uniikkimekon, jossa olisin ilomielin astellut vihille, mutta se ehti mennä lähestulkoon nenäni edestä). Nimenomaan se, että peilikuvaa katsoessa alkaa hymyilyttää ja se, ettei pukua raaskisi ottaa pois päältään, on ainakin mulle ne tärkeimmät tuntomerkit Sen Oikean mekon löytymiseksi. :) Se on kuitenkin vain mekko, ja varmasti etsimistä voisi jatkaa halutessaan vaikka iäisyyden, mutta kun löytää omaa silmäänsä miellyttävän ja päällä hyvältä, "itseltä", tuntuvan mekon, kannattaa se etsintä varmasti lopettaa.