Pages

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Näin se menee

Hääjärjestelyt polkee tällä hetkellä aika lailla paikoillaan, kun tässä tapahtuu sen verran paljon muutoksia; työpaikan vaihto, opiskelujen aloittaminen ja muutto. Ajattelin kuitenkin hyödyntää vapaan sunnuntai-illan ja unelmoida kuunnellen musiikkia ja hieman hahmoitella, minkä näköinen meidän juhlamme voisi olla. Sitä paitsi minusta olisi mielenkiintoista koota ajatuskartta ja katsoa, kuinka paljon se ehtii muuttua parin vuoden aikana. :)

kuva

Noniin, ensin laitetaan postiin save the date- kortit.
kuva
 Ja sen jälkeen varsinaiset kutsut.
kuva

Aloitetaan siis tärkeimmästä, puvusta...  Eikun, juhlapaikasta. :D Sillä kaipa se on meidän tehtävä hankkia katto juhlijoiden pään päälle. Tosin äitini ehdotti, että menisimme kirkkopuistoon piknikille nyyttäriteemalla. :D Kuten on useaan otteeseen käynyt ilmi, molempien suvut asuvat kaukana meistä ja se on aiheuttanut meillä vai teillä-tyyppistä mietintää. Vasta pikkuhiljaa olen alkanut uskoa sen, että jotta juhlasta tulisi meidän näköinen ja se, mitä me haluamme, meidän täytyy vain valita se paikka, mikä meistä tuntuu oikealta. Suku on pahin ja sieltä tulee joka tapauksessa kuulumaan soraääniä, tekisimme niin tai näin, joten olkoon. Meille veden läheisyys olisi tärkeää, se vaan on niin kaunis elementti. Veden äärellä oleva kartano tai huvila tuntuisi meiltä ja mieluusti vihkiminenkin järjestettäisiin ulkona rannalla. 

kuva

kuva
Meitä ennen alttarille astelisi jomman kumman sisaruksen poika kantaen sormuksia:
kuva

Sitten jos päädymme vihkimiseen kirkossa, haluan ehdottomasti ruusun terälehtisateen. Ja miksei niitä voisi ulkovihkimisenkin jälkeen heittää?
kuva
Matkalle tarvitaan opasteet, jotain tähän tyyliin:
kuva
Hääpaikkaa pitää toki hieman koristaa juhlakuntoon ja teemaväreiksi olemme tällä haavaa kaavailleet perinteistä vaaleanvihreää ja pinkkiä. 
kuva

Pöydätkin pitää kattaa jotenkin, käsittääkseni ihmiset tarvitsee lautasia ja kihveleitä. :) Pöytänumeroihin olemme suunnitelleet etsivämme meistä kuvia eri-ikäisinä.
kuva
Karkkibuffet, ah! Kerrankin saa juhlan varjolla kasata pöydän täyteen mitä herkullisimman näköisiä karkkeja. :p Meidän nimillä nimikoidut keksit voisi olla aika suloisia.
kuva
kuva
Itse olen karjalasta kotoisin eli olen oppinut siihen, että vieraille pitää olla ruokalajeja sen seitsemää sorttia. Ruokaan varmasti panostetaan, mutta tahdon kakun olevan yksinkertaisen superb. 

kuva
Vieraskirjaksi olemme miettineet joko vanerille maalaamista (missäs säilytät tällaista vieraskirjaa häiden jälkeen? Sen edessä saisi kyllä tosi hienoja kuvia) tai että kaikki ottavat itsestään kuvan ja me myöhemmin tulostamme ne nimikirjoituksen ja tervehdyksen viereen.
kuva
 Noniin, sitten päästäänkin morsiameen eli minuun ja minun ulkoiseen habitukseeni hääpäivänä. Tällä hetkellä minua kiehtoo eniten pitsinen hääpuku. 
kuva
kuva
kuva
Kampaukseksi olen miettinyt jonkintyyppistä nutturaa. Meikki saa olla melko luonnollinen.
kuva
Jos voisin laittaa korkokengät, niiden täytyisi ehdottomasti olla polka dotit.

Sormukseen haluaisin yhden kiven mutten tiedä onko sellainen miten käytännöllinen.

Kuten olen aiemmin useaan kertaan todennut, rakastan kukkia ja haluankin niitä ylenpalttisesti hääpaikalle, tosin elokuu ei ole kukkien kannalta kaikkein kukkein aika. Kaiken lisäksi olen haaveillut pioneista, joiden kukkimisaika on hyvissä ajoin ennen elokuuta.
Kuvat ovat tärkeä osa päivää ja haluamme päivästä dokumentaariset kuvat ja mahdollisimman vähän aseteltuja kuvia. Haluamme kuvia, joista välittyy tunteet ja päivän merkitys.
kuva
Aivan ehdoton kuva on kuva sormuskädestäni äitini ja (ystävä)mummoni kanssa:
kuva
Musiikki tulee soimaan juhlassamme aika lailla koko ajan. Minusta olisi hienoa, jos saisimme sekä bändin että dj:n. En diggaile ihmeemmin uruista ja olemmekin miettineet kirkkoon selloa ja pianoa.
Niin, minä en tiennyt että tämä A thousand years on Twilight-elokuvasta ja fiilistelin sitä, mutta nyt kun tiedän tämän, en enää saa biisistä samanlaisia sävärejä...
Teema, teema teema... Musiikki?
kuva
 Kuten huomaatte, en ole ottanut vielä huomioon mitään konkreettisia asioita, läiskinyt vain päässäni olevia haavekuvia. En ole ajatellut sitä, että meidän ikähaarukkamme ylettyy  yhdestä kahdeksaaankymmeneenseitsemään, että meitä löytyy hippejä, konservatiiveja ja hevareita, paljonko budjetti on... Mutta sitä olen miettinyt paljonkin mitä naimisiin meno minulle tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä toteutuuko hääsuunnitelmani, kunhan saan lupautua tuolle miehen retaleelle. Ja hän lupautuu minulle! Haluan päivältä vain sitä, että saan olla ihmeissäni tästä onnen ja rakkauden määrästä, mitä saan kokea joka päivä. Minulle naimisiin meno meinaa sitä, että saan hienon sormuksen ja lahjoja... Eikun, krhm. ;)

Teitä lukijoita riittää ja olisi todella mukava tietää, ketä te oikein olette? Pistäkees kommenttia tulemaan! Mukavaa alkavaa viikkoa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti