Syysillan hääkekkerit: Herra ja rouva Syyslehto

torstai 24. marraskuuta 2016


”Häät olivat täysin hääparin näköiset. Kaikki valinnat huokuivat hääparin olemusta ja sitä, että he ovat ajatelleet vieraitaan. Minulla oli todella lämmin ja tervetullut olo juhlassa. Hääjuhlan juontanut bestman osasi hauskalla tyylillään pitää vieraat tietoisena siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Juhlassa oli sopivassa suhteessa ohjelmaa, ruokaa ja vapaata seurustelua. Niin ruoka kuin ohjelma kuvastivat hääparia. Juhla oli herkkä, rauhallinen ja iloinen.”

Kirjoitin viime kuussa olleeni häissä, joissa viihdyin todella hyvin ja lupasin silloin kertoa häistä myöhemmin lisää. Olen saanut hääparilta kasan mitä tunnelmallisempia kuvia, joten tekin pääsette kurkistamaan näihin juhliin! 

Kuvat: Ukko Torni, Meri Syyslehto, Arja Korhonen ja Marjo Rinne 
Sitaatit (ensimmäistä lukuun ottamatta): Meri Syyslehto 


Meri ja Kristian Syyslehdon häitä vietettiin 17.9.2016 Jakokosken Tähtikalliolla, Itä-Suomessa. Jylhän tunnelmallinen juhlapaikka on rakennettu toisen maailmansodan aikaiseen Salpalinjan tykistöaseman ammusvarastoon. Intiimiin juhlapaikkaan oli kutsuttu viitisenkymmentä häävierasta, joista osa oli pukeutunut keskiaikaa henkiviin asuihin. Häiden löyhänä teemana olikin keskiaika, joka näkyi mm. kattauksessa ja musiikkivalinnoissa. 

Juhlatilaan sisään astuessa katse kiinnittyi ensimmäisenä kallioseinämään, jota pilkutti tuikkujen luomat valopisteet. Kattauksessa oli hyödynnetty luonnon materiaaleja. Juuttikaitaliinojen päällä oli risuasetelmia ja vesikulhoja, joissa uiskenteli lehtiä ja kynttilöitä. Vieraiden paikkalappuihin oli kirjoitettu nimet riimukirjoituksella. Puiset astiat ja aterimet sopivat luonnonläheiseen teemaan. 


”Meidän hääparin näkökulmasta päivä oli aika tolkuttoman täydellinen. Se alkoi hyvin, sillä saatiin ihme kyllä nukuttua kunnolla ja erkaannuttiin heti kiireettömän aamiaisen jälkeen tahoillemme laittautumaan kaikessa rauhassa. Käytännössähän sulho vain pakeni stressaavan morsmaikun tieltä, mutta morsiamelle sattuikin good hair (and makeup) day, joten minkäänmoista stressiä ja jännitystä ei oikeastaan päässyt syntymään. Juhlapaikallekin päästiin lähtemään vain 15 minuuttia löyhästä aikataulusta jäljessä, joten kaikki oli oikein bueno.”

Hääjuhla alkoi Merin ja Kristianin siviilivihkimisellä. Bestman sitoi heidän vasemmat kätensä yhteen palmikolla, jossa oli seitsemän eri väristä nauhaa; sininen, punainen, valkoinen, vihreä, kultainen, hopeinen ja musta. Nauhojen värit kuvaavat mieheyttä ja naiseutta, elinvoimaa ja hyvää onnea, uskollisuutta ja yhtenäisyyttä sekä turvaa ja rakkautta. Seremonian lopussa julkistettiin hääparin uusi sukunimi. 

”Nimen julkistaminen vihkiseremonian lopussa oli meidän pitkään odotettu ohjelmanumero – me oltiin onnistuttu pitämään uusi nimi salassa niin, että vain kourallinen ihmisiä tiesi sen. Me koitettiin löytää hyvää nimeä tosi pitkään. Aina kun löytyi jokin, se olikin jo olemassa, eli ei voinut ottaa. Luontoaihe oli ihan itsestään selvää molemmille. Lopulta löydettiin yksi, mikä ei ollut varattu ja mikä miellytti, ja päätettiin makustella muutaman päivän. Alkuosa alkoi häiritä, mutta loppuosa -lehto tuntui edelleen mukavalta. Sitten Krisse vaan yks aamu ehdotti Syyslehtoa, ja siitä se sitten tuli. Sillä on painoarvoa myös siksi, että syksy on Merin lempivuodenaikoja, me alettiin aikoinaan seurustelemaan syys-lokakuussa. Häätkin oli siksi luontevasti syyshäät.”

Nimen julistamisen jälkeen lyhyt seremonia kruunautui sormusten vaihtoon, suudelmaan ja Jenni -kaason lauluesitykseen. Kaason esittämä kappale CMX:n ’Päivälintu’ oli hääparille merkityksellinen kappale, sillä sulhanen tapasi laulaa sitä serenadina morsiamelle seurustelun alkuaikoina. Seremoniaa seurasi maljojen nosto, hääparin onnittelu ja kuvien otto. Ennen ruokailua morsiamen sisko Zaina esitti huikean hienon vatsatanssiesityksen. 


Ruokailun jälkeen vieraat ehtivät seurustella hetken vapaasti, kunnes oli kahvittelun ja puheiden aika. Maistuvan appelsiini-tiramisukakun syömisen ohessa nähtiin paikalle estyneen vieraan tekemä tanssivideo sekä kuultiin puheita. Puheet olivat persoonallisia ja koskettavia. Morsiamen äiti puki ylleen vaaleanpunaisen ’Mother of the Bride’ –olkanauhan ja piti lämpimän puheen tyttärestään ja vävypojastaan. Tämän jälkeen morsiamen toinen kaaso kertoi otteita mm. heidän vuosia sitten käymästään kirjeenvaihdosta Merin Amerikan-vaihdon ajalta sekä omasta päiväkirjastaan nuorten naisten vauhtivuosilta. Sulhasen bestmanien puheet olivat lyhyitä, mutta täynnä tunnetta ja kiintymystä. Puheenvuorojen jälkeen kuultiin hääparin ystävän Marikan lauluesitys, jota seurasi hääparia käsittelevä visa. 

”Oli ihana nähdä niin paljon iloisena hymyileviä ihmisiä ja paistatella kaiken huomion keskipisteenä. Ja voi että, kaikki ne tanssit, laulut, puheet ja visailut! Oli palkitsevaa huomata, että vieraat aivan aidosti viihtyivät ja nauttivat olostaan täysin siemauksin.”


”Pidimme hauskaa hääkuvaussessiossa, jonka toteutimme poikkeuksellisesti ennen vihkiseremoniaa, sillä halusimme tehdä sen kaikessa rauhassa keskenämme. Kuusimetsikössä oli niin mukava hullutella ja irvailla kameralle, että ihan harmitti, kun kuvaukset saatiin valmiiksi.”

En päässyt aiemmin kesällä osallistumaan morsiamen polttareihin, joten kehitin hänelle tehtävän yhdessä kaason kanssa. Morsiamen piti säveltää ja sanoittaa sulhaselleen rakkauslaulu, jossa täytyi olla määrätty sävellaji (A-molli), modulaatio sekä tiettyjä sanoja. Polttareissa kappaleeseen oli tehty myös musiikkivideo, joka esitettiin häissä. Upea rakkauslaulu, kertakaikkiaan! Häiden virallisemman ohjelmaosion päätti häävalssi ’Scarborough Fair’ sekä kimpun ja sukkanauhan heitot. Loppuiltaa vietettiin saunoen, syöden iltapalaa, grillaten, tanssien ja musisoiden. 

”Illan hämärtyessä ulkona syttyivät bestmanin lahjoittamat upeat jätkänkynttilät, ja ihmiset istuivat ketkä grillailemassa, ketkä saunan lauteilla. Tanssilattia oli ahkerassa käytössä. Aika humahti hirveällä vauhdilla, ja tuntui, että olisi voinut jatkaa vaikka koko viikonlopun läpi.”


”Oltiin niin toivottu, että meidän häät olisi sekä meille että vieraille rento, railakas ja onnentäyteinen päivä – ei yhtään hienostelua, jäykistelyä ja tylsistelyä, vaikka puitteet olisivatkin juhlavat. Toivottiin vieraiden tulevan omina itsenään ja koetettiin saada ohjelmasta juuri niin taiteellinen ja hömppä mitä itsekin ollaan. Ja tässä me onnistuttiin oman tuntuman, vieraiden kehujen ja kuvien perusteella. Parempaa ei voisi toivoa.”

Kiitos Merille ja Kristianille, että sain jakaa upean häätarinanne sekä -kuvianne blogissani. Mikäli joku ruudun takana kiinnostui juhlapaikasta, voi siihen tutustua tarkemmin täällä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Proudly designed by | mlekoshi Playground |