Heippa vaan! En aio pahoitella blogihiljaisuutta, sillä olen nauttinut lomastani täysin rinnoin ja suht tietokone/nettivapaana. Miten ihanaa olikaan lukea kerralla bloggauksianne puolentoista viikon edestä! :) Lomalla mietin hieman häitämme, kävimme katsomassa hääpaikkamme uudelleen (halusimme nähdä, miltä se suunnilleen näyttää hääajankohtanamme) ja piipahdettiin Finnmarin tehtaanmyymälään Hollolassa. Sieltä löytyi iso kasa tuikkukuppeja ja erittäin sopuhintaan. Suosittelen kyseistä kauppaa! :)
Tässäpä Hollolan myymälän esite.
Mutta asiaan! Minulla on viikon päästä lauantaina aika hääpuvun sovitukseen. Tilasin erään hääpukuliikkeen kautta erään suunnittelijan puvun liikkeeseen ilman ostopakkoa. Olin haaveillut tästä puvusta jo useamman tovin ja luullut, ettei missään täällä Suomessa ole myynnissä kyseisen suunnittelijan pukuja. Sitten sattumalta löysinkin yhden ainoan liikkeen ja tilasin puvun samoin tein sinne. (Kerron kyllä myöhemmin, mistä liikkeestä ja suunnittelijasta on kyse!)
Tilausta tehdessäni mietin puvun hintaa, se oli nimittäin reippaasti enemmän kuin mitä olin alunperin suunnitellut. Kysyin sulholtani, mikä on hänen rajansa pukuni hinnalle ja hän sanoi sitten tietämättään puvun hintaa täsmälleen sen hinnan. Rohkenin sitten tilaamaan puvun, vaikkakin päässäni pauhasi ristiaallokko; onko järkeä käyttää yhteen pukuun niin paljon rahaa? ja sitä pukua pidetään elämän tärkeimpänä päivänä, joten saa kai se maksaa?
Halusin miettiä asian halki ja poikki ennen kuin menen sovittamaan pukua, sillä jos olisin päätynyt siihen lopputulemaan, että puku on liian kallis, en olisi edes tilannut sitä sovitettavaksi. Pikkuhiljaa innostus lähenevästä puvun sovituksesta on kasvanut ja tänään mieleeni putkahtikin eräs ajatus ja vahvistus sille, miksei puku ole liian kallis; äitini hääpuku. Äitini on niin monet kerrat harmitellut sitä, ettei hänellä aikanaan (35 vuotta sitten) ollut varaa ostaa unelmiensa hääpukua. Puku on todella ollut äitilleni se oikea, sillä hän osaa edelleen kuvailla sen niin tarkasti. Äitini tyytyi astumaan avioon toisessa puvussa, erittäin kaunis oli toki sekin. Minä en halua samanlaista tilannetta, että vielä vuosienkin päästä muistelen pukua, jonka olisin oikeasti halunnut. Tiedän, ettei voi ihan yksiselitteisesti ajatella, että kyllähän ne rahat jostakin siihen unelmien pukuun löytyy, vaan tiedän, että sinne menee hops veronpalautukset ja silti vaaditaan monen monta työvuoroa.
Hääbudjetistamme hääpukuni haukkaisi noin 15 prosenttia, mikä minusta ainakin kuulostaa paljolta.
Entä teistä? Montako prosenttia hääbudjetistanne olette varanneet puvullenne? Tiedän, että on vähän kuivaa ajatella asiaa tältä pohjalta, mutta ajatus vain putkahti mieleeni. :)
Ja hei, eihän sitä voi tietää, onko tämä tilaamani puku sittenkään sopiva ja juuri se oikea minulle. Jännittämään jäädään! :)